Lapsi Espanjassa -haastattelu

Huomenna, lokakuun viimeisenä päivänä, meillä tulee kolme kuukautta siitä kun muutimme Espanjaan. Ensimmäinen Espanja-kvartaali siis takana. ;) Erään automatkan ratoksi teinkin haastattelun Espanjassa olemisestamme kolmelle lapselleni: 8v tytölle (L1), 7v pojalleni (L2) sekä 4,5v tytölleni (L3). Kertauksena vielä, mikäli joku ei tiedä, niin koululaisemme käyvät Aurinkorannikon suomalaista koulua ja 4,5v tyttäremme käy kahdesti viikossa seurakunnan kerhossa.

Kuvien jälkeen tulevat kysymykset, joiden jälkeen oma yhteenvetoni. Olen kysynyt samat kysymykset kaikilta lapsiltani.

L2 (ekaluokkalainen), L1 (tokaluokkalainen)

L3: Kerholainen, 4.5v.

1. Onko täällä Espanjassa sellaista, millaista kuvittelit täällä olevan?

L1: Täällä on enemmän vuoria ja täällä on enemmän puita kuin ajattelin täällä olevan.
L2: On, koska olen jo aiemmin käynyt Espanjassa.
L3: Ajattelin, että täällä ei tarvitsekaan takkia.

2. Mikä on parasta Espanjassa?

L1: Kaikki.
L2: Lepakon ja haikalan näkeminen.
L3: Puistot.

3. Onko Espanjassa sopivan lämmintä?

L1: Vähän liian kuumaa.
L2: Sopivan lämmintä.
L3: Liian kuumaa, niin että palaa.

4. Haluaisitko, että täällä sataisi enemmän?

L1: En haluaisi.
L2: Haluaisin. Se olisi kivaa.
L3: Olisi kivempi, että sataisi enemmän niin puut kasvaisivat.

5. Onko koulussa/kerhossa kivaa?

L1: On. (tokaluokkalainen)
L2: On ihan ok. (ekaluokkalainen)
L3: On. (kerholainen)

6. Onko sinulla koulussa/kerhossa kavereita?

L1: On. (tokaluokkalainen)
L2: On. (ekaluokkalainen)
L3: On. (kerholainen)

7. Mikä on kivointa, mitä on perheellä tehty täällä Espanjassa?

L1: Kävely Mijasiin. (Tässä miehen kanssa tekemäni vaellus Mijasiin - myöhemmin uusimme sen koko perheen, kahden serkun sekä isovanhempien voimin. )
L2: Frigilianan vaellus.
L3: Frigilianan vaellus.

8. Onko sinulla ikävä Suomeen?

L1: Joo.
L2: On.
L3: Ei.

9. Haluatko muuttaa ensi kesänä Suomeen?

L1: En tiedä.
L2: Joo.
L3: Joo.

10. Lemppariostoksesi Espanjassa?

L1: Mummun ostama safari-kirahvi (pieni pehmolelu).
L2: Kaikki mitä olen ostanut. (Esimerkiksi jalkajousi keskiaikaisilta markkinoilta :) )
L3: Keijun siivet.

11. Sano jotain Espanjaksi?

L1: Hola! Que tal? Uno, dos, ... veinte (20 asti). Buenos tardes! Buenos noches!
L2: Uno, dos, tres, cuatro, cinco, seis, siete, ocho, nueve, diez, once, doce, trece, catorce (14 asti). Hola, buenos dias, buenos noches. Qué es esta?
L3: Uno, dos, tres...(10 asti). Buenos dias.

12. Jos joku muu suunnittelisi Espanjaan muuttoa, suosittelisitko paikkaa heille?

L1: Joo!
L2: En. (Paras paikka on kuulemma se koti, josta muutettiin tänne.)
L3: Sanoisin, että mene vain! Muista, että takkia ei tarvitse, koska täällä ei ole kylmä.

----------------

Lopuksi voisin äitinä sanoa muutamia ajatuksia lastemme täällä olosta. Ensinnäkin, kuten esimerkiksi kirjoituksessani "Yhdeksän syytä muuttaa perheellä Fuengirolaan" olen sanonut, on suomalainen koulu vauhdittanut koululaisten sopeutumista Espanjaan reilusti. Koululaisillamme on kavereita ja koulussa on hyvät opettajat. Olenkin yhä sitä mieltä, että nimenomaan pienille koululaisille omalla äidinkielellä opiskelu on hyväksi, sillä kaikki on pienelle koululaiselle vielä herkkää opettelua. Tarkentaisin vielä, että erityisesti välivuositilanteessa tämä on hyvä -  tilanne on hieman erilainen esimerkiksi silloin kun lapsi on jo sopeutunut uuteen kulttuuriin ja kieleen.

Myös seurakunnan kerho tekee täällä todella hyvää työtä. Nelivuotiaamme menee kerhoon aina hyvin mielellään, sillä hän saa paitsi leikkiä kavereiden kanssa, myös harjoitella paljon käsitöitä, piirtää sekä laulaa. Hänellä olisi paljon, paljon tylsempää jos hän olisi pelkästään kotona isosiskon ja -veljen ollessa koululla.

Vaikka lapsillamme on täällä hyvä olla ja he tuntuvat viihtyvän hyvin, on koululaisillamme kuitenkin on ollut välillä ikävä entiseen kotiimme. Olen huomannut, että ikävä usein yllättää joko silloin kun kohdataan jotain uutta tai silloin kun on ollut vähän liikaa menoa. Lainatakseni hieman Mosambikissa asuvaa serkkuani, ei ikävä sinänsä ole ikävä asia - se tarkoittaa sitä että jossain on tuttua ja turvallista jota kaipaa. Otankin tämän ajoittaisen lasten ikävän tunteen toisaalta kuullakseni lapsiani ja toisaalta iloitakseni siitä, että pysyvä koti tuntuu parhaalta paikalta.

Viimeiseksi kertoisin yhdestä erityisestä ilon aiheesta. Se on se, että itseni lisäksi myös kaikki lapseni pitävät vaeltamisesta! Jokaisen lapsemme paras Espanjan muisto liittyy vaeltamiseen. Kyllähän luonnon rauha onkin suomalaiselle mielelle monesti parasta terapiaa. Vaeltamista tulemmekin harrastamaan perheellä täällä Espanjassa - ja toivottavasti myös Suomessa sekä ehkä muissakin maissa.

Tällainen oli Lapsi Espanjassa -haastatteluni. Matkamme täällä jatkuu, lokakuun lopussa n.+25c aurinkoisessa säässä. :) Hasta luego!