Estepona ja Ojen - sunnuntaiajelua

Lämmin aamuvalo inspiroi Esteponan ja Ojenin sunnuntaiajelulle

Lauantai-aamuna viedessäni koululaisiani Torremolinokseen partiolaisten leirille auringonnousun aikaan ihanaa Benalmádenan rinteelle kohoavaa A7-moottoritietä pitkin tajusin, mikä värien voima on vuorilla ja merellä juuri auringgonnousun aikaan. Vuoret kylpivät lämpimässä valossa, taivas oli punertava ja kauempana Malagan vuoristoa vasten lepäsi merellä hienoinen usva. Päätin, että auringonnousuja haluan bongata täällä enemmänkin. Kotiuduttuani ehdotinkin miehelleni, että lähtisimme seuraavaana aamuna jo ennen auringonnousua liikkeelle autoilemaan pitkin rannikkoa.

Niin sitten teimmekin; lähdimme sunnuntai-aamuna käymään Esteponassa sekä Ojenissa - sopivan lähellä jotta ehtisimme hakemaan lapset iltapäivästä partioleiriltä. Ajatukseni vuorista ja merestä aamunkoitteessa tosin hieman kärsivät, sillä paitsi että lähdimme perinteisesti juuri sen vartin tai puoli tuntia myöhässä auringonnousun suhteen niin myös menimme suuntaan, jossa tie kulki lähempänä meren pintaa ja josta ei näkynyt niin kauas. Onneksi en kuitenkaan ollut valokuvausreissulla vaan lähinnä sunnuntai-ajelulla, joten nätit aamun valot matalemmalta katsottuna kelpasivat siinä sunnuntai-ajelemisen lomassa.

Estepona

Esteponassa :)

Estepona on vajaan 60 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee Aurinkorannikolla n. 60km päässä Fuengirolasta Gibraltarin suuntaan eli länteen. Muutaman kilometrin päässä Esteponasta pohjoiseen kohoavat Sierra Bermejan vuoret aina vajaaseen 1500m korkeuteen asti. Monen muun Aurinkorannikon kaupungin tavoin on Esteponassa voi nauttia lämpimistä ja aurinkoisista ilmoista sekä pitkistä hiekkarannoista.

Me saavuimme Esteponaan sunnuntai-aamuna jo yhdeksän jälkeen aamulla. Jätimme auton parkkipaikalle ja suuntasimme rantakadulle aamukävelylle.

Rantakatu sekä ranta olivat tilavia kuten Fuengirolassakin. Traktorin jäljet kielivät siitä, että ranta oli ehkä edellisenä iltana tasoitettu. Auringon noustua ranta alkoi lämmetä hyvää vauhtia, mutta auringonpalvojia ei rannalle ollut ehtinyt juuri ketään, vaan siellä oli kalastajia sekä yksi hiekkalinnan rakentaja. Rantakahvilatkin olivat yhdeksän jälkeen vielä kiinni. Reippaita lenkkeilijöitä rantakadulla oli sen sijaan mukavasti.

Esteponan rantakatu

Esteponan rannalla oli sunnuntai-aamuna yhdeksän jälkeen rauhallista

Delfiini vartioi rantaa sydämellä

Käveltyämme puolitoista kilometriä rantakatua pitkin saavuimme Punta Doncellan majakalle. Majakka on näyttänyt Gibraltarinsalmea ylittäville veneille tietä jo vuodesta 1861. Majakkaa ympäröi jonkinlainen pieni kasvipuutarha.

Punta Doncellan majakka

Emme kierrelleet Esteponaa laajemmin, koska se vaikutti ainakin pikavisiitin perusteella melko tyypilliseltä siistiltä Aurinkorannikon paikkakunnalta.  Kymmeneltä olisi toki voinut hyvin voinut jo mennä rannalle lepäilemään (ajatella, lokakuun puolivälissä!), mutta koska se ei tällä kertaa ollut ohjelmassa niin jatkoimme eteenpäin Ojeniin. Eläkepäiviä täälläkin voisi viettää, köpöttäisi aamuisin aina rannalle katsomaan kuinka aurinko nousee merta vasten. :)

Ojen

Ojen

Ojen on noin 2000 asukkaan pieni kaunis valkea kylä keskellä vuoren rinnettä, n. 9km Marbellasta pohjoiseen. Ajelimme kylässä ristiin rastiin, perhosia hieman vatsassa sillä tässäkään kylässä ei ollut turhan leveitä teitä, mutta rinteitä sitäkin enemmän. Ajeltuamme mahdollisimman ylös päädyimme päättyvällä tiellä lähelle talon pihaa, jossa parkkipaikka oli heti jyrkän pienen mäen alapuolella ja itse talokin suoraan vuoren reunalla. Totesin miehelleni, että kolmeen kerrokseen rinnetontille rakentamamme talo Helsingissä on erittäin käytännöllinen ja helppo paikka tähän nähden. :)  Pohdin myös ääneen sitä, miten sekasorrossa kylä olisi jos sinne sattuisi satamaan lunta.

Ojenissa oli luonnon olosuhteiden puolesta sitä jotain. Tyttäreni sanoi pengerrettyjä kukkuloita nähdessään, että äiti tuolla on pyramideja. Niiltä ne melkein näyttivätkin! Mieheni sanoi, että Ojen on vähän niinkuin "Marbellan Mijas". Turistikohde se ei ehkä samalla tavoin ole kuin Mijas, mutta juuri se antaakin Mijasissa käyneelle mukavaa vaihtelua. Auringonnoususta olisi täällä vuorten sylissä kuvattavaa.

Ojeniin ajaessa (A-7103 tie) ja sieltä "takakautta" poistullessa (tie A-355) näimme useita patikoijia sekä maastopyöräilijöitä, josta päättelimme että kohteessa harrastettaisiin patikointia. Tarkistin Pentti Korpelan vaelluskirjasta, että Ojenin länsipuolelta lähteekin useampi vaellusreitti.

Googlailun tuloksena löysin myös tällaisen vaelluskartan Juanin luonnonsuojelualueen vaelluskohteista. Ensi kerralla lähtisinkin Ojeniin vaelluskengät jalassa koko perheellä! 


Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Paljon olisi, mistä kertoa, mutta pala kerrallaan. ;)