Frigiliana ja Nerjan tippukiviluola

Lokakuun viimeisenä lauantaina meillä oli tiedossa mukavaa ohjelmaa; olimme sopineet tapaavamme Granadassa matkalla olevia suomalaisia ystäviämme Granadan ja Fuengirolan välillä. Yhteiseksi päiväkohteeksemme valikoitui Nerja, joka on sopivasti puolivälin tienoilla Fuengirolan ja Granadan välillä. Kävisimme Nerjan tippukiviluolassa (Cueva de Nerja) sekä syömässä ulkona.

Nerjan tippukiviluola, Cueva de Nerja

Koska sovimme tapaavamme vasta neljältä luolilla niiden auettua uudelleen siestan jälkeen, minua poltteli päästä hieman vaeltamaan lasten kanssa. Ajatuksena oli auttaa lapsiani purkamaan suunnatonta energiamääräänsä ennen kuin tapaisimme ystäviämme, sekä tietysti vaeltamaan luonnon keskellä. Selaillessani nettiä sekä Korpelan vaelluskirjaa tuumailin, että Korpelan reitti 34 Frigilianassa olisi juuri meitä varten. Koko reitillä on pituutta 15km ja korkeuseroa 250m - siis melko tasaista maastoa lapsille kävellä. Emme menisi sitä loppuun asti vaan ehkä vähän alle puolivälin. Söisimme matkan varrella piknik-lounaan. :)

Frigiliana - maurilaisen kyläarkkitehtuurin helmi

Frigiliana sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Nerjasta pohjoiseen 320 metrin korkeudella meren pinnasta, Sierra de Tejedan luonnonsuojelualueen eteläosassa. Frigiliana on siisti kylä, jonka  historiallista keskustaa pidetään yhtenä Aurinkorannikon maurilaisen kyläarkkitehtuurin parhaista edustajista. Kylä on eloisa, ja sopisi vuoristomaisemineen ja ravintoloineen jälleen yhdeksi romanttiseksi illanviettopaikaksi. :)

Kävelyllä Rio Higuerón -vuoristopuron uomalla

Jätimme automme Frigilianan keskustaan, sillä vaellusreitti lähtikin Unicaja-pankin kulmilta (osoite: Plaza del Ingenio 2  - tai sitten jos sitä ei löydy navigaattorista niin Calle San Sebastian 2 löytyy vierestä). Pankin oikealta puolelta laskeuduimme betonista tietä alas Rio Higuerónin rotkoon. Lähdimme vasemmalle kulkemaan pitkin puronuomaa.

 

Reitti osoittautui helppokulkuiseksi. Sitä voi siis pienemmät ja suuremmat ihmiset kulkea ainakin niin kauas kun me sitä kuljimme. Paikoin polullakin solisi puron vesi ja päättelinkin, että sadeilmalla pitäisi varmaankin olla kumpparit jalassa :).

Reitin alkumatkasta näimme mielenkiintoisia luolansuita. Lapsia olisi kiinnostanut päästä niihin, mutta ne olisivat olleet turhan vaikeasti tavoitettavia sijaiten korkealla jyrkän vuoren rinteellä. Onneksi niitä saattoi kiikareilla katsoa lähemmin.

Vuorenrinteellä oli hauskoja luolia

Pieni kiikaroija

Alun jälkeen reittimme kulki vuorten välissä eli enemmän metsäisissä kuin kauas näkyvissä maisemissa. Mäntyjä kasvoi molemmin puolin polkua. Me kävelimme reittiä ehkä vain 2-3km per suunta, joten emme päässeet Sierra de Tejedan vuoriston huippuja näköalapaikoilta. Meillä olikin hieman kiire, koska me aioimme syödä piknikiä sekä palata takaisin ja mennä tippukiviluolille.

Lapsia tietysti kiinnosti kovasti puro, ja sitä piti poiketa tuon tuosta kurkistelemaan. Korpelan kirjan mukaan puron vesi on juotavaa, ja lapset halusivat tietysti päästä kokeilemaan purosta juomista. Siinä kävi tietysti niin kuin arvata saattaa, että poika bludasi puroon ja kasteli lenkkarinsa purossa. No, onneksi vesi tosiaan oli puhdasta, ja pojan menoa ei kunnon bludaus tuntunut juuri haittaavan. 

Puro, josta juotiin ja johon sitten juodessa bludattiin!

Tässäpä päivämme ensimmäinen osuus. Sovimme lasten kanssa, että tulisimme tänne uudelleen paremmalla ajalla, jälleen piknikeväiden kanssa. Tehdessäni pientä Espanja-haastattelua lapsilleni kaksi heistä sanoi Frigilianin vaelluksen olleen parasta, mitä olemme perheellä tehneet Espanjassa, joten se ei mikään ihan turha paikka ollut! Niin - mikä onkaan parempaa kuin kävellä luonnossa!
(ps. Tulen myös julkaisemaan lasteni haastattelun blogissani.)

Nerjan tippukiviluola - Cueva de Nerja

Minivaelluksemme jälkeen ajelimme Nerjan tippukiviluolalle. Sinne onkin helppo suunnistaa, sillä luola sijaitsee lähellä A7-moottoritietä (moottoritien pohjoispuolella, pian Nerjan jälkeen). Moottoritieltä on sinne kyltit perille saakka.

Nerjan tippukiviluolilla on mielenkiintoinen historia: se on löydetty vasta vuonna 1959 kun viisi koululaispoikaa on ollut jahtaamassa lepakoita ja nähneet lepakoiden lentävän luolaan. Sieltä on sittemmin löydetty 6000 vuotta sitten eläneiden ihmisten luurankoja sekä jopa neandertalin ihmisten maalauksia. Luolia tutkitaan yhä. Luolien kartan perusteella päättelenkin, että yleisö pääsee vain luolien ensimmäiseen osaan ja loput kaksi ovat yleisöltä suljettuja.

Luolan ympärille on luotu monenlaista toimintaa. Ulkopuolella on piknikpöytiä, joissa voi syödä eväitä. Paikalla on myös kahvila ja ravintola. Käydessämme luolalla löysimme luolan pohjalta jonkinlaisen ohjatun meditointiryhmän retkipatjoineen ja tyynyineen. Heti luolan ulkopuolella valmistauduttiin espanjalaiseen hääjuhlaan.

Luolat olivat mielenkiintoista, ja ainakin nuorimmaisemme sanoi haluavansa sinne uudelleen.

Päätän tämänkertaisen juttuni tähän, vaikka päivämme jatkui vielä Nerjassa. Nerja on näkemisen arvoinen paikka, menkääpä käymään paikan päällä, ehkä mekin vielä menemme! Seuraava juttuni taitaapi olla lasteni haastattelu. Siihen asti - hasta luego!