"Olet rohkea, kun muutat perheesi kanssa Espanjaan."

Näin useampi henkilö minulle kommentoi kuultuaan, että olemme muuttamassa vuodeksi Fuengirolaan.

Minä mietin, että miten niin rohkea? Sen kuin muuttaa, kun siihen nyt avautuu vuorotteluvapaan myötä mahdollisuus. Helppo kohde, hyvät lentoyhteydet, suomen kielellä pääsee alkuun. Vaatii hieman työtä ja järjestelyä, mutta hyvän eteen kyllä jaksaa. Googlella löytää sen, mitä maalaisjärjellä ei saa pääteltyä.

Pidin paljon työyhteisöstäni ja työstäni - aivan loistavia ihmisiä ja mahtavia projekteja. Kiitos työyhteisöni, olenkin kokenut saavani tehdä yhdessä muiden kanssa markkinoinnin murroksessa paljon uutta. Alan turbulenssien jäljestä alkoi siintää parempi aika.

Silti minulla oli huono omatunto omien lasteni kanssa vietetyn ajan määrästä. Lapsillani on elämä edessä ja he ansaitsevat saada äidiltään enemmän aikaa ensimmäisinä kouluvuosinaan. Me kaikki halusimme, että äiti saisi jäädä hetkeksi sivuun minuuttiaikataulujen viritelmistä. Itseäni rasitti syvästi muun muassa se, että arkiaamuisin minun piti huolehtia kovassa kiireessä aamutoimien kautta autoomme paitsi perheeni niin myös yleensä viidestä kahdeksaan kassia: ekaluokkalaisen, eskarilaisen ja päiväkotilaisen reput (ja sadepäivän sattuessa kolme kuravaatekassia), oma läppärilaukku ja sekä surkuhupaisa Michael Korsin käsilaukkuni, jonka uumenista löytyi milloin mitäkin kassiin unohtunutta. Elämäni keikkui tasapainoillen kodin, työn ja lastenhoidon välillä. Ruuhkavuodet, työ, kolme pientä lasta - siinä on kenelle tahansa haastavaa löytää kultainen keskitie (paitsi tietty superäideille, joilta kaikki onnistuu ;) ). Lopulta lapset, aika ja aurinko kallistivatkin vaakakupin kohti Aurinkorannikkoa vuorotteluvapaamahdollisuuden tullessa todeksi.

Siirtymistä downshiftingiin

Jätin töissä kaikille hymyissä suin hyvästit. Tai no, paljolti hyvästit jäivät jättämättä, sillä olin kokonaan uudentyyppisen ja ah, niin mielenkiintoisen projektimahdollisuuden myyntikäynnillä viimeiset työtuntini. :)

Kun sitten vihdoin kotikin oli saatu niinikään "pakettiin" niin että sinne muutti uudet asukkaat ja omat tavaramme oli siirretty vuokravarastoon, pääsin hiljalleen hidastelemaan. Kaivoin esiin lehtiä, joita oli jäänyt vuoden aikana lukematta. Eräs artikkeli, johon pysähdyin, oli tämä Helsingin sanomien kuukausiliitteessä ollut juttu: Laiskuus on ihmiselle hyväksi. Siinä oli monia ihania ajatuksia. Ihminen tarvitsee joutoaikaa ollakseen luova. Hän tarvitsee laiskuutta voidakseen kuluttaa kulttuuria. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleeni tämä kohta:

"Ihminen on luontaisesti laiska. Vältämme asioita, jotka vaistoamme työläiksi tai haasteellisiksi. Se on ymmärrettävää, mutta tyhmää, jos tavoitteena on onnellisuus. Yksi merkittävimpiä onnen lisääjiä on nimittäin tunne oppimisesta, kehittymisestä ja kasvusta."  

Hmm. Mietin, että huiputanko itseäni kun pyrin downshiftaamaan tietoisesti - laskemaan rimaa, yrittämällä vähemmän. Osaanko olla vailla konkreettista suuntaa oppimisesta, kehittymisestä ja kasvusta?

Downshifting vaatii sittenkin rohkeutta

Muutama kuukausi meni Espanjassa vilahtaen. Oli pitkä lista hoidettavia asioita, oli paljon uutta. Sitten arki seestyi ja nyt elämme suhteellisen tasaisen arjen aikaa. Liikaa aikaa ei koskaan tunnu olevan kun on kolme lasta, ruuanlaitto, kaupassa käynnit ja kotityöt. Aikaa on kuitenkin enemmän, ainakin sen verran että ylipäätään ehtii ajatella.

Aamulenkit ja auringonpaiste tuovat iloa. Kasvavien lasten mietintöjä kuunnellessa sydän meinaa oikeasti välillä pakahtua. On aivan ihanaa kun on aikaa nauttia omasta perheestä. Kuitenkin kaiken ilonkin keskellä mietin, mitä nyt oikeasti haluan itselleni ja perheelleni. Nyt, vuoden kuluttua ja pitkällä aikavälillä? Ei ehkä pitäisi ajatella kun nyt kerran ollaan downshiftaajia, mutta siitä huolimatta tunnelmat saattavat vaihtua kuplivasta ilosta syviin toisaalta-sitku-mutku-mitäjos-ajatuksiin. Kummallinen mieli, ei sittenkään uskalla kokonaan heittäytyä kohtuullistamisen hoteisiin kun siihen on mahdollisuus.

Nyt ymmärrän hiljalleen itsekin, että downshifting todella vaatii rohkeutta. Työssäkäynti muodostaa päivälle tutut ja turvalliset raamit ja vie turhalta jossittelulta ajan. Urakehitystä on helppo ihannoida, koska se tapahtuu turvallisissa raameissa, siinä piiskan ja porkkanan välimaastossa.

Rohkeutta vaatii siirtyä sivuun, sillä silloin todella vastaat itse itsestäsi. Hämmästys valtaa, kun porkkana ja piiska lakkaavat olemasta. Olo onkin toisinaan kuin aasilla, joka ei tiedä mihin mennä kun kukaan ei käske. Siinä katsellaan tien sivussa sitten tietä sekä taaksepäin että eteenpäin ja ollaan paikoillaan. Missä meni pieleen, ja miten käsittelen siihen liittyviä ajatuksiani? Mitä nyt voin tehdä, ja mitä haluan tehdä jatkossa?

Peruspilarit kannattelevat - luovuus herättää eloon

Perheeni kasvaessa ja äiti-minäni kehittyessäni olen oppinut, että perusasioiden on oltava ihan oikeasti kunnossa ollakseni terve oma itseni. Niitä ovat jokaisen ihmisen hyvinvoinnin peruspilarit: fysiikan kannalta liikunta, lepo ja ruokavalio sekä psykologiselta kannalta hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Näistä saan nauttia täällä etelän lämmössä, paitsi silloin kun vaan on itsellä tai jollakulla perheenjäsenellä huono päivä tai hetki. Ymmärrän, miten paljon olen saanut ja olen siitä sanomattoman onnellinen; tiedän, että olisin tässä vapauden tilassa paljon haavoittuvampi jos minulla ei olisi peruspilareita, erityisesti tätä omaa perhettäni, kannattelemassa ja tuomassa arkeen jatkuvuutta.

Joutilaisuus ei toki minullekaan tarkoita sitä, etten tekisi mitään. Liikunnan ja kokkauksen lisäksi mieleeni juolahtelee pieniä ja suurempia ideoita, kaikkea mitä voisi kokeilla toteuttaa. Herättelen luovia haaveita haudoista ja opettelen uusia asioita.

Silti joudun välillä kerätä rohkeutta ollakseni tässä normaalien raamien ulkopuolella. Pälyilen eteen ja taakse, vaikka voisin vain olla ja laittaa vaikka välillä silmät kiinni. 

Manãna - sitä opettelen

Täällä Fuengirolassa olen onnekseni kohdannut myös monia muita downshiftaajia. Vertaistuki lohduttaa ja lämmittää, vaikka emme ehkä sitä osanneet täältä etukäteen odottaakaan.

Kuunnellessani lapsiani huomaan, että eipä heilläkään ole helppoa toiveidensa kanssa. Yksi tahtoo metsää, järveä, kalliota ja maatilan eläimiä. Toinen haluaa asua Espanjassa toisenkin vuoden. Kolmas vain kikattaa ja kiukkuaa vuoron perään ja odottaa pääsevänsä rantahiekkaan leikkimään. Heitä kuunnellessa alkaa jo itseäkin naurattamaan.

Mañana. (Huomenna.) Ehtii sitä vielä, vakuuttelen itselleni. Tähän jään, pysäkille tuumailemaan.
Avaan Youtuben ja kuuntelen Kaija Koon Vapaata ja Haloo Helsingin Huuda huuda ilosta, huuda huuda vapaudesta, ja huuda huuda onnesta. Niiden äärellä annan joutilaisuuden ja riemun vallata minut...ainakin hetkeksi.

Tänään on oikein erityinen päivä Aurinkorannikon Suomalaisella koululla, sillä koululla juhlitaan tänään Heleena Kullaksen eläkkeelle jäämistä. Heleena Kullas on toiminut koululla liikunnan ja terveystiedon opettajana siitä asti kun Aurinkorannikon suomalainen koulu aloitti toimintansa vuonna 1991. Fuengirola-lehdestä voit lukea haastattelun Heleenasta.

Tokaluokkalaisemme erityinen tehtävä

Meidän tyttärellämme Kialla on erityinen tehtävä juhlassa, sillä koko koulun laulaessa koulun nimikkolaulua hän saa olla yksi soolopätkän laulajista. Kia oli annetusta tehtävästä aivan otettu. Eikä ihme, sillä kyseessä on paitsi ihana tilaisuus, myös aivan ihana laulu. Rakastuimme siihen jo ennen Espanjaan muuttoa! Sanat löydät tästä.

Aamulla herättäessäni Kian kysyin, että eikö hän herännytkään herätyskelloonsa. Hän sanoi, että heräsi, mutta häntä väsytti ja laittoi kiinni. Perään sanoi, että ei hän halua, että juhlapäivänä olisi silmäpusseja! :D

Ihana meininki suomikoululla <3

Teinkin Kiasta pienen haastattelun aamulla ennen kouluun menoa. Sen näette videolta (Kia antoi luvan julkaista sen). :) Koululla oli (sen verran mitä me vanhemmat portin pielillä kurkkien näimme) ihana vastaanotto Heleenalle - paljon ilmapalloja, lippuja, Olé Heleena - 8395 työpäivää" - kyltti sekä tietysti koululaiset ja opettajat. Heleena itse tuotiin hevoskärryillä paikalla. Ihana fiilis oli - vaikka en edes tunne Heleenaa, meinasi minullekin tulla tippa linssiin. ;) Olemmekin kaikki iloisia Heleenan puolesta kun hän saa niin ihanan eläkkeelle jäämisen juhlan! Lämpimät onnittelumme Heleenalle!

(PS. kyseessä on ensimmäinen videoni piiiitkästä aikaa... Eikä ilmaisohjelmasta ainakaan pikaisilla yrityksilläni löytänyt kaikkia toivomiani ominaisuuksia. Tästä onkin hyvä jatkaa treenejä. ;)  )

Fuengirola on oiva kohde muuttaa perheenä ulkomaille esimerkiksi välivuoden viettoon. Välivuosi sinällään jo tekee terää perheelle, ja ulkomailla vietettynä se parhaimmillaan lähentää perheen välejä. Jos harkitset muuttoa ulkomaille perheesi kanssa, olen koonnut tähän artikkeliin yhdeksän hyvää syytä muuttaa perheellä juuri Fuengirolaan. Joistain kohdista aion ehkä kirjoittaa lisääkin myöhemmin.

Kymmenennen syyn jätän sinulle. Jos itse asut tai olet asunut Fuengirolassa niin kerro, miksi juuri sinä valitsit Fuengirolan. Kuulisin mielelläni!

1.  Fuengirolan sää

Olisiko sinusta ihanaa, jos voisit suurimmaksi osaksi vuotta unohtaa kurahousut, kumpparit ja teipatut, vesitiiviit haalarit ja saisit sen sijaan nauttia yli 300 aurinkoisesta päivästä vuodessa?

Aurinkorannikolla paistaa nimensä mukaisesti paljon - noin 320 päivänä vuodessa. Vertailun vuoksi: Fuengirolassa sataa keskimäärin n. 52 päivänä vuodessa, kun taas Suomessa sataa keskimäärin ainakin vähän n. 180 päivänä vuodessa . Säästyt siis noin 130 sadepäivältä asuessasi Fuengirolassa. :)

Fuengirolan vuotuinen keskilämpötila on 18c, kun Suomessa se vaihtelee paikkakunnasta riippuen -2c:stä +5c:een. Tämä tarkoittaa, että lastenvaatteita ei tarvitse shoppailla niin paljon -- eikä pyykätäkään, sillä kesävaatteethan ovat kooltaan pienempiä. :)) Jalkojen pesuun ja suihkussa käymiseen sen sijaan joudut pölyn ja lämmön vuoksi panostamaan.

2. Suomalainen koulu

Vaikka kulttuurishokit ja kielikylvyt ovat ihania ja opettavaisia niin totta on myös se, että pienelle lapselle oppiminen voi olla haasteellisempaa vieraalla kielellä. Pientä voi tosissaan murehduttaa jos hän ei kielitaidon vuoksi pysty seuraamaan opetusta - mikä taas voi johtaa uusiin haasteisiin esimerkiksi itsetunnon ja jatko-opintojen kannalta.

Fuengirolassa toimii suurin ulkosuomalainen koulu, noin 300 oppilaan Aurinkorannikon Suomalainen koulu. Koulu tekee todella parhaansa, jotta lapset viihtyisivät koulussa. Koulun porteilla lapsia odotellessa on myös vanhemmilla hymy herkässä; miksipä ei hymyilyttäisi jos paistaa aurinko ja koulun porteillakin pääsee kohtaamaan uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia.

3. Ruuan hintataso

Asumisen lisäksi ruoka on Espanjassa huomattavasti Suomea edullisempaa. Lidlin ei tarvitse enää olla perheelliselle The ruokakauppa - riittää kun menee lähimpään Mercadonaan. :) Laskemani mukaan Espanjassa ruoka (ruoka ja alkoholittomat juomat) on keskimäärin n. 26% edullisempaa kuin Suomessa. Liha on 36% edullisempaa kuin Suomessa (Lähde: Eurostat Newsrelease June 2013). Ei hullumpaa!

4. D-vitamiini

Olisiko mukavaa, jos saisit ulkoilusta aurinkoa niin paljon aurinkoa, että D-vitamiinilisän unohtaminen lapsille silloin tällöin ei olisi vaarallista? Fuengirola sijaitsee 36 asteen leveyspiirillä, mikä tarkoittaa että jopa ympärivuotinen D-vitamiinisynteesi on mahdollinen. (Lue D-vitamiinin saannista lisää täältä. )

5. Ihanat etelän hedelmät ja vihannekset

Jos haluat saada perheellesi riittävästi hedelmiä ja vihanneksia mutta et kuitenkaan jaksa kasvattaa ja säilöä vuoden kasvitarpeita itse, Espanja on sinulle ja perheellesi helppo paikka päästä lähemmäs lautasmallia kasviksineen ja hedelmineen.

Espanja on EU-maissa toiseksi suurin hedelmien ja vihannesten tuottaja. Se näkyy kaupoissa edullisena hintatasona ja hyvänä saantina. Hedelmiä ja vihanneksia myydään elintarvikekauppojen lisäksi erillisissä kasvi-ja hedelmäkaupoissa. Lähin hedelmäkauppasi Espanjassa voi hyvinkin olla lähempänä kuin lähin supermarketti. Espanjasta saat myös alkuperäisiä kanarialaisia banaaneja, jotka kypsyvät (ja pilaantuvatkin) hitaammin ja maistuvat maukkaammilta!

Tiesitkö myös, että Espanja tuottaa EU-maista eniten oliiviöljyä?

6. Suomikaupat

Onko niin, että vaikka haluat uusia elämyksiä sushien ja tapasten parissa niin haluat lisäksi kunnioittaa suomalaisia perinneruokia ja löytää kaupasta ainakin silloin tällöin esimerkiksi fariinisokeria, raesokeria, täysjyvämakaronia, karjalanpiirakoita, kaurahiutaleita tai vaikka Fazerin sinistä? Fuengirolassa löydät lähes kaikki suomalaisesta ruokavaliosta tutut ainekset Suomi-kaupoista. Jos taas perheessäsi iskee pullannälkä kesken päivän, voit suunnata esimerkiksi Mummolan leipomoon tai muuhun Suomi-leipomoon, kahvilaan tai -kauppaan.

7. Lastenhoito rannalla -- ja tarvittaessa vuorilla

Tekeekö sinun mielesi hoitaa lapsiasi välillä muuallakin kuin lähipuistossa? Fuengirolassa on paitsi lähipuistoja, myös 6km pitkä hiekkaranta, jossa voit ulkoiluttaa lapsiasi. Useimmissa taloyhtiöissä on myös uima-allas, johon purkaa pienten energiaa. Vaikka lapsesi hiihto-opetus jäisi vuoden mittaan vähemmälle niin uimataidot melko varmasti parantuisivat Fuengirolassa asuessa.

Mikäli lapsellasi on taipumuksia ylienergisyyteen eikä altaat ja biitsit riitä, voit suunnata hänen kanssaan vuorelle. Naapurikaupunki Mijaksen korkein vuori Pica Mijas kohoaa 1150 metriin merenpinnan yläpuolella - sitä kiivetessä energisempikin lapsi lauhtuu. :)

8. Fuengirola on aidosti kansainvälinen kaupunki

Fuengirolaa - tai ystävällisemmin Fugea - kutsutaan joskus myös nimellä "Little Finland". Kieltämättä Suomi-vaikutukset ovat laajat ja toisinaan jopa koomisetkin, mutta ei tämä ihan pelkästään suomalaisten valloittama ole. Fuengirolan asuvasta väestöstä n. 25% on ulkomaalaisia, ja heidän joukossaan on suomalaisten lisäksi myös monia muita kansallisuuksia. Juoksulenkkieni varrella kuulen lähes poikkeuksetta puhetta paitsi suomeksi niin myös espanjaksi, ruotsiksi ja englanniksi. Los Bolichesin kaupunginosassa toimiikin reilun 200 oppilaan ruotsalainen koulu ja Costa del Solin alueella useita kansainvälisiä kouluja. Meidän seinänaapurissa asuu ruotsalainen kalastajaperhe! :)

9. Fuengirolasta on erinomaiset lentoyhteydet Suomeen

Kaikissa perheissä ei onni potkaise niin hyvin, että molemmat vanhemmista voisi viettää vuoden kotona. Moni "reissuleski" (kuten vaikka tuo naapurin kalastajamiehen vaimo!) joutuu puolison töiden vuoksi muutenkin viettämään paljon aikaa ilman rakasta puolisoa, ja aurinkorannalle on muutettu ikäänkuin lohdutukseksi. Muutto Fuengirolaan voi siis tarkoittaa myös esimerkiksi lohtusuklaata ja lohtuaurinkoa. :)

Lyhyempiäkin reissuja ajatellen Fuengirolaan on helppo tulla - esimerkiksi Norwegian lentää edullisesti ja uskollisesti Suomen ja Malagan väliä. Kyytiin mahtuvat niin lomaa ja sukulaisia kaipaavat serkut kuin puolison luokse lentävät työmiehet/naisetkin.


No niin - nyt on sinun vuorosi kertoa, miksi muutto Fuengirolaan kannattaa. Olen pelkkänä korvana. :)

Viime sunnuntaina ahtauduimme Fiat Puntoomme ja kävimme hieman ympäristökunnissa ajelulla. Ajelimme Cártaman kautta Alhaurin El Grandeen ja sitä kautta naapurikaupunkiimme Mijasiin ja tarkemmin vielä Mijas Pueblon alueelle. Kerron tässä postauksessa hieman Mijasista sekä Mijas Pueblosta.

Mijas

Mijas on noin monipuolinen vajaan 80 000 asukkaan kunta, joka levittäytyy Fuengirolan pohjoispuolelta vuorilta Fuengirolan länsipuolelle. Vaikka Mijasin asukasluku on samaa luokkaa kuin Fuengirolan, on Mijas pinta-alaltaan monta kertaa suurempi kunta kuin Fuengirola. Mijas onkin yksi suurimmista kunnista Malagan provinssissa. Tässä kartta Mijasin kunnasta.

Mijas jakautuu neljään alueeseen: Mijas Costa - rannikkoalue Fuengirolan ja Marbellan välissä, La Cala de Mijas - itsenäinen pieni alue rannikolla, Las Lagunas - suoraan Fuengirolan pohjoispuolella sijaitseva asuin- ja liikealue ja Mijas Pueblo, pittoreski kylä vuoren rinteellä, 428m korkeudella merenpinnasta. Mijas Pueblo oli meidän kohteenamme tällä kertaa. Myös muiden Aurinkorannikolla käyvien kannattaa ehdottomasti nähdä tämä ihastuttava kylä!

Mijas & Mijas Pueblo

Mijas Pueblo - valkeita kalkittuja taloja historiallisessa miljöössä

Historiallinen Mijas Pueblo tunnetaan erityisesti valkeista kalkituista taloistaan sekä sijainnistaan 428m korkeudessa meren pinnasta. Ihailimme kalkittuja taloja kävellen rauhallisia mukulakivikujia, syöden paikallisessa ravintolassa sekä pysähtyen useille näköalapaikoille. Kujien varsilla oli myös muuta nähtävää - matkamuistomyymälöitä sekä muita myymälöitä, joissa myytiin muun muassa paikallista andalusialaista keramiikkaa ja taidetta. Emme moneenkaan liikkeeseen kyllä uskaltaneet emmekä jaksaneet piipahtaa meidän sirkus-seurueella.

Mijas Pueblon keskustaa

Levollisia näkymiä Aurinkorannikolle

Mijas Pueblo on ihana paikka pysähtyä katselemaan Aurinkorannikkoa. Me saimme ihailla maisemia ensin tien varrelta Alhaurin el Granden kautta Mijas Puebloon tultaessa luoteesta (tie A-387). Tämän tien varrelta lähti nousevan myös vaellusreittejä, joihin aion ehdottomasti tutustua. Myös autoilijoille suosittelen tätä reittiä ainakin toiseen suuntaan Mijasiin mentäessä.

Tytär 4v Mijas Pueblon rinteillä - taustalla Fuengirola

Itse Mijas Pueblon keskus tarjoaa runsaasti aidattuja näköalapaikkoja alas Aurinkorannikolle - sekä alempana parkkipaikkojen ja kuuluisien aasitaksien luona että ylempänä kävelyalueilla. Me pysähdyimme useammalekin näköalapaikalle katselemaan rauhallisia vuoristo- ja rantamaisemia. Tosin rauhaamme rikkoi välillä pahastikin se, että nuorimmat lapsemme "kissa ja koira" purkivat jälleen kerran energiaansa juoksennellen ja toisiaan kiusoitellen. Mitenkähän paljon pieniä lapsia pitäisi liikuttaa, että he kävelisivät lauhkeasti äidin ja iskän rinnalla??

Alla oleva kuva on otettu ylemmältä tasanteelta puiden katveesta. Kuvan alueelle mahtuvat Fuengirolan kaupungin alueista osa Torreblancaa, Los Pacosin alue, Los Bolichesin alue ja osa Fuengirolan keskustan aluetta. Lisäksi osa Mijas Costaa näkyy kuvassa.

Fuengirolaa ja Mijas Costaa Mijas Pueblosta katsottuna

Ylemmältä alueelta löysimme lisäksi tällaisen näköalapaikan, joka on rakennettu jonkinnäköiseen pienempään linnakerakennelmaan. Myös lapset pitivät tästä näköpaikasta. :)

Näköalapaikka leikkipuiston laidalla

Mijasin aasitaksit

Mijas Pueblossa käytäessä näkee paljon aaseja. Eikä ihme, sillä Mijasin aasitaksit tai "Burrotaksit" ovat muodostuneet jo Mijas Pueblon symboliksi. Aasitaksien historia ulottuu lukemani mukaan 60-luvulle, jolloin turistit olivat pysäyttäneet aasilla kotiin palaavia työläisiä saadakseen aitoja andalusialaisia kuvia itsestään aasin kanssa. Jotkut olivat pyytäneet jopa päästä ratsaille. He olivat antaneet aasien omistajille vastineeksi niin avokätisiä maksuja, että omistajat olivat vähitellen tarjoamaan aasitaksi-palveluita turisteille. Nyt aasitakseille on varattu oma parkkipaikkansa Mijas Pueblon aukiolta (Plaza Virgen de la Peña ). Lähellä aasitakseja on myös hevostakseja.

Me päätimme, että jätämme aasitakseilun kerralle, jolloin meille saapuu Suomesta joku kunniavieras. ;) Onneksi paikalla oli lapsille lohdutuspalkinnoksi aasipatsas, johon sai mennä ratsastamaan aivan ilmaiseksi.

EDIT - alla olevassa kommentissa on linkki postaukseen, jossa käyttäjä kertoo Mijasin aasien ja hevosten kohtelusta. Mikäli on totta, että aasit ja hepat joutuvat viettämään aikansa ahtaissa karsinoissa ilman mahdollisuuksia laiduntaa, jää minulta kyllä kyydit käyttämättä. Entisenä heppatyttönä olen kyllä miettinytkin, että miten hepat ja aasit tehtäviinsä soveltuvat.

Aasitaksi parkissa :)

Aasitaksi - ilmainen versio

Energiaa purkamassa leikkipuistossa

Kun olimme yrittäneet aikamme katsella maisemia kaikessa rauhassa ja todenneet, että meidän "kissan ja koiran" se on jälleen kerran äärimmäisen haasteellista, pyysin että mieheni menisin lasten kanssa leikkipuistoon sillä aikaa kun minä kuvailisin kukkasia. Kahdeksan aikaan illalla oli ihanat valot, enkä voinut jättää kukkia rauhaan. Tämä olikin oivallinen tapa päättää Mijas Pueblon reissumme, sillä näin sekä minä että lapset saimme rauhoituttua.

Tässä vielä kuvat sekä puistosta että kukista.

Mijas Pueblon leikkipuisto. Myös tämän leikkipuiston takaa avautuvat hienot maisemat!

Kukkia ihanissa valoissa

Tällainen reissu tällä kertaa. Hasta luego, Mijas Pueblo! :)

Pienten lasten äitinä olen oppinut katselemaan maailmaa hieman hitaammin, pieniinkin asioihin huomiota kiinnittäen. Silloin kun olen lasten kanssa liikenteessä, etsimmekin usein lasten kokoista tekemistä - sellaista, mistä olisi heille iloa. Kohteen tai nähtävyyden ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä, sillä pienikin on lapsen silmissä ihmeellistä.

Viime sunnuntaina lähdimme perheellä käymään naapurikaupungissa, Benalmádenassa. Kävimme ulkoilemassa ja katselemassa eläimiä Parque de la Paloma -nimisessä puistossa.

Paloma Park @ Benalmádena

Paloma-puisto on rauhaisa, kaunis puisto keskellä Benalmádenan kaupunkia Arroyo de la Mielin kaupunginosassa, vain muutaman sadan metrin päässä rannalta. Sisäänpääsymaksua puistoon ei ole, joten se on oivallinen paikka esimerkiksi sunnuntaipiknikille. Puistossa on monenlaisia eläimiä, kuten kilpikonnia, sorsia, kanoja, vuohia, aaseja, pupuja ja riikinkukkoja. Kasvusto on monipuolista, ja puistossa on erillinen kaktuspuutarha. Siellä on myös pieni lampi, kahviloita ja kaksi lasten leikkipuistoa.

Lapsemme pitivät puistosta kovasti ja haluavat viedä Suomesta tulevia pikkuvieraita myös käymään siellä. Sain puistovierailulla hetkellisesti liennytettyä myös kuusivuotiaan poikani maatilahaaveita kun hän sai nähdä myös kanoja. Tässä kuvia puistosta eläimineen ja kasveineen - enjoy! :)

Yleiskuvia

Parque de la Paloma, keidas kaupungin keskellä

Puistossa on lapsille kiinnostava maastokartta, josta voi katsoa minne mennä tai missä tuli käytyä

Paloma-puiston ympäri kulkee useita hiekkateitä, joita pitkin on lasten kanssa helppo kulkea.

Pienen kosken kohina oli mukava löytää heti lammen jälkeen

Kukahan täällä majailee? :)

Paloma-puiston eläimiä 

Puiston lammessa oli paljon kilpikonnia. Niitä seuratessa vierähtää lapsella tovi jos toinenkin!

Joutsenia näimme muutaman. Niillä(kin) oli hieman pullasorsamaisia taipumuksia kun olivat siellä ihmisten ruokittavina. En tiedä miksi, mutta minulle tulee pullasorsa-joutsenista aina ristiriitainen olo - minusta joutsenen kuuluisi aina olla villi, vapaa ja ihmisiä arasteleva. Sellainen kaukainen kaunotar?

Näimme useita riikinkukkoja tepastelemassa puistossa

Tämä kuva on ehdoton lempparini <3 Kanaemo ja poikaset <3

Aasi, jota ilmiselvästi kutitti :D

Vuohia - myös tällainen suloinen vohla

Parque de la Paloman lasten leikkipuisto

Hieman jo kaihoisasti mietin, että vielä kaikki lapseni leikkivät puistossa, mutta muutaman vuoden kuluttua ehkä vanhin lapsistani ei puistoissa enää leiki. Parque de la Paloman leikkipuisto (tai toinen kahdesta - se jossa kävimme) oli sopiva meidän lapsillemme, sillä siellä oli kiipeiltävää, liu-uttavaa sekä muuta mukavaa tekemistä.

Poika poseeraa puistossa

Kasvillisuutta

Palmunlehdet kauniisti viuhkana

Aloe Vera

Mikähän tämä kasvi on? :)

Bambu

Kaktuspuutarha

Tästä alueesta tuli luonnollisesti mieleen USA:n vuoteni Arizonassa. Kaktuksia on nähty aiemminkin, kotipihallakin. :)

Tässäpä kuvat tällä kertaa. Peukku paikalle lapsiltamme ja meiltä kaikilta!

Tänään lauantaina, heti neljännen kouluviikon jälkeen, järjesti Aurinkorannikon suomalainen koulu perinteisen ranta- ja ryhmäyttämispäivän Torreblancan rannalla klo 9-12. Perhe sai tulla mukaan rannalle, mutta niin että kukin luokka saisi olla omana ryhmänään koululaisille varatulla alueella. Rantapäivä onkin virallisesti koulupäivä, jonka teemana on ryhmäyttäminen.

Tällainen oli kouluympäristö rantapäivänä - hieman tästä kohdasta eteenpäin leveämmällä kohdalla. Ei hullumpi paikka koulupäivälle, eihän? ;)

Torreblancan rantaa.
Otin tämän kuvan päivää aiemmin lenkkini aikana, tsekkasin valmiiksi paikan johon tänään tulisimme.

Ryhmäleikkejä, hiekkaleikkejä ja uintia

Koululaisille oli aidattu alue rannalta nauhalla koululaisten alueen merkiksi. Koulupäivän aluksi ilmoittauduttiin opettajille ja vanhemman piti myös käydä kuittaamassa lapsi haetuksi rantapäivän päätteeksi. Koululaisille oli järjestetty eväät koulun puolesta. Mieheni, minä ja nuorimmainen lapsemme rantailimme koululaisten alueen lähistöllä. Juttelimme muutamien muiden koululaisten vanhempien kanssa nuorimmaisen etsiessä simpukoita sekä leikkiessä kerhokaverinsa kanssa.

Rantapäivä vaikutti sivusta katseltuna oikein mukavalta ja molemmilla lapsistamme tuntui olevan kavereita. Koulukaverit ovatkin todella tärkeitä täällä, kun niitä tuttuja serkkuja eikä entisiä luokkakavereita ole.

Koulupäivän päätyttyä kysyin lapsiltamme, mitä he olivat puuhanneet. Molemmat olivat leikkineet luokkiensa kanssa Kuka pelkää mustekalaa - sekä Aarteenetsintä-leikkejä. Tokaluokkalainen oli lisäksi leikkinyt lipunryöstöä. Molemmat olivat saaneet uida useamman kerran sekä tehdä porukalla hiekkalinnoja. Alla heidän tuotoksensa. Poika luokkakavereineen kaivoi linnan, tyttö kavereineen rakensi omansa. Ihan eivät linnat pääse arvoonsa näissä kuvissa, mutta hienoja ovat! ;)

Mainio ajoitus, mainio ajatus

Rantapäivä oli kaikin puolin onnistunut kokemus. Molemmat koululaisemme pitivät koulupäivästään. Syyskuun ensimmäinen viikko oli päivälle oikein hyvä paitsi siksi, että paikallisten lomat ovat jo loppuneet ja rantakin hieman rauhoittunut, niin myös siksi että tällainen hieman keventää lasten arkeen sopeutumista.

Meidän ekaluokkalaisella olikin juuri tämän viikon alkupuolella sellaista asiaa minulle, että hänellä on ikävä Suomeen. "Halusin olla täällä vain lomalla enkä koko vuotta. Täällä on niin kuuma, täällä ei ole niin paljon kavereita ja täällä tulee aina vesikatkoksia." (Aina = yhtenä koulupäivänä jolloin sattui myös olemaan liikuntaa). Ikävästä keskustellessa se (ikävä) onneksi rauhoittui pojalla ja loppuviikko sujui paremmin, mutta kyllä myös tällaiset yhteiset koulupäivät tuovat sopivaa, mukavaa vaihtelua pienille koululaisille. Koulu kuitenkin käy heille työstä ja lapset joutuvat sopeutumaan ihanasta auringonpaisteesta huolimatta ehkä hieman enemmän täällä uudessa ympäristössä.

Meille vanhemmille rantapäivä oli kätevä sauma mennä rannalle, jonne emme aina jaksa mennä sen aurinkorasva-eväs-hiekkasotku-säätämisen vuoksi. ;) Muiden koululaisten vanhempien kanssa on myös mukava aina jutella!

Ps.

Tämä ei liity rantapäivään, mutta tämä minun on kerrottava. Nimittäin kakkosluokkalaisemme repusta oli tällä viikolla löytynyt sisilisko koululla! Se oli lisäksi tullut kaiketi kotoamme! Sanoin eräänä iltana miehelleni, että ihan niinkuin tuonne meidän olohuoneen senkin taakse olisi livahtanut sisilisko. Hän oli sitä mieltä ettei se varmaan sisilisko ollut vaan ehkä joku koppakuoriainen. Tyttäreni reppu oli siinä lähellä yön ja lisko oli ilmeisesti yön aikana kiivennyt hänen reppuunsa ja hän oli löytänyt sen koulupäivän aikana koululla. Pieni yllätys!! :) Onneksi tyttäreni ei pelkää sisiliskoja. Ensin olivat yrittäneet häätää sisiliskoa laittamalla repun tunnin ajaksi ulos. Kun se ei ollut lähtenyt niin olivat yhdessä tuumin hätistäneet liskon pois, ensin repusta ja sitten vielä aidan yli pois koulualueelta. Eikä ollut häntä katkennut. :)