Reseptikirjani jätin varastoon, mutta suosikkini laitoin digitaaliseen muotoon. Tässä lempparileivonnaisteni reseptit, olkaapa hyvät. Luovuuteni ei kukoista tällä saralla, joten nämä ovat kaikki olla netin uumenista kaivettuja. Uskon sosiaalisen median namskis-hymiöiden, peukkujen ja muiden kehujen voimaan enemmän kuin omiin reseptien kehittelytaitoihin. :) Toivottavasti Espanjassa myydään leivinjauhetta ja sen semmoista. Jos ei myydä niin ensimmäinen meillä vieraileva saa tuoda. ;) Jos sinulla on jotain megahyvää reseptiä niin kerro toki minullekin! 

Mokkapalat

Raaka-aineet
5 dl    vehnäjauhoja
4        munaa
3 dl    sokeria
2 dl    maitoa
200g  voisulaa
3 rkl   kaakaojauhetta
3 tl     leivinjauhetta
2 tl     vaniliinisokeria

Kuorrutus
1 paketti tomusokeria
50 g   voisulaa
5 rkl   vahvaa kahvia
1 rkl   kaakaojauhetta
2 tl     vanilliinisokeria

• Sulata rasva ja laita jäähtymään
• vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
• sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan
• sekoita joukkoon voisula
• kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille
• paista uunissa 200 asteessa noin 15 min
• sulata kuorrutusta varten voi, sekoita muut aineet keskenään, sekoita seos voisulan joukkoon
• levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneen pohjan päälle, kuorrute jähmettyy nopeasti
• koristele halutessasi vaikka nomparelleilla
• ja tosiaan reseptiin menee tomusokeria paljon! Vähintään se pienin myytävä paketillinen, joskus tungen isonkin paketin ja pikkasen lisää kahvia

Ohje on täältä: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/888/Mokkapalat/


Suklaapiirakka

Raaka-aineet
7,5 dl vehnäjauhoja
6 dl    sokeria
3 tl     vaniljasokeria
2 1/4 tl soodaa

• Sekoitetaan.

300 g margariinia / voita
6 rkl   kaakaojauhetta

1,5 tl  suolaa
3 3/4 dl vettä

• Kiehautetaan kattilassa ja sekoitetaan kuiviin aineksiin.

Sekaan lisätään
3        kananmunaa
1,5 dl piimää tai maustamatonta jogurttia.

Paistetaan 200 asteessa n. 30 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys.


Suklaakuorrutus

1 levy maitosuklaata (tai esim. maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitusta)

• Sulatetaan vesihauteessa tai mikrossa.

Mukaan sekoitetaan:250g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
loraus kermaa ja maitoa.

Jos seos vaikuttaa kokkareiselta, voit kokeilla lämmittää vielä hieman jotta seoksesta tulee tasainen. Jos on liian kiinteää, lisää maitoa / kermaa tai lisää hieman margariinia / voita / kahvia.

Seos levitetään hieman jäähtyneen piirakan päälle.

Ohje on eräältä keskustelufoorumilta.


Pätkiskakku

Raaka-aineet
5 dl     vehnäjauhoja
3 dl     sokeria
2 tl     leivinjauhetta
2 tl     vaniljasokeria
3 rkl     kaakaojauhetta
150 g     voita
4     pätkistä
2 dl     maustamatonta jogurttia
3     kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää paloitellut pätkikset sulaneen rasvan joukkoon ja sekoita.  Lisää rasvan sekaan jogurtti ja munat. Lisää vielä kuivat aineet.
Sekoita seos huolella, taikinaa ei kuitenkaan tarvitse vatkata koneella.
Laita taikina jauhotettuun kakkuvuokaan (esim. kuivakakkuvuoka) ja paista n. 45 minuuttia 175 asteessa.

Kuorrutus
170 g     suklaata
100 g     voita

Sulata aineet varovasti liedellä ja valuttele jäähtyneen kakun päälle. Voit ripotella pinnalle vaikka suklaahippuja koristeeksi.

Ohje on täältä: http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/patkiskakku-ja-jouluisia-suklaamakeisia/3218910



Vadelmakuppikakut valkosuklaakuorrutteella
12 kpl

Raaka-aineet
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
150 g margariinia
3 kananmunaa
1 dl maitoa
4 dl vadelmia

Kuorrute:
2,5 dl vispikermaa
130 g valkosuklaata

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita keskenään sulatettu margariini, kananmunat ja maito. Lisää kuivat aineet nesteisiin ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Sekoita vadelmat taikinan sekaan. Jos käytät pakastevadelmia, lisää ne taikinaan jäisinä. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista kuppikakkuja uunin keskitasolla n. 15 minuutin ajan. Nosta kuppikakut ritilän päälle jäähtymään.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa hieman jäähtynyt valkosuklaa kermavaahdon sekaan. Pursota kuorrute kuppikakkujen päälle tähtityllaa käyttäen. Koristele kuppikakut sydännonparelleilla ja värisokerilla.
 
Ohje on täältä: http://www.paintedbycakes.com/2013/02/valentines-day-cupcakes.html


Café Gamla Stanin porkkanakakku

Raaka-aineet
2 dl auringonkukkaöljyä (rypsiöljy käy myös)
3 dl sokeria
4 munaa
4 dl porkkanaraastetta
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0,5 tl suolaa
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää

Kuorrute
200 g sulatettua ja jäähdytettyä voita
200 g Philadephia-juustoa
2 tl vaniljasokeria
n. 3,5 fl tomusokeria
pari tilkkaa sitruunamehua
(sitruunan raastettua kuorta)

Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään ja lisää ne öljyn ja porkkanaraasteen joukkoon. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, yhdistä vaahto porkkanaraaste-jauhoseokseen. Sekoita hyvin ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (pyöreä irtopohjavuoka). Paista 175 asteessa n. 40-45 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.

Valmista kuorrute kakkupohjan jäähtyessä. Kuorrutusta tulee tällä ohjeella reilusti. Sitä voi tehdä halutessaan esim. puolet ohjeesta.  Sulata ja jäähdytä voi ja lisää sitten muut aineet voisulan joukkoon. Vatkaa voimakkaasti, jotta kuorrute kuohkeutuu. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle. Koristele haluamallasi tavalla ja laita kakku viileään maustumaan.

Ohje on eräästä keskustelufoorumista.

Maailma on kotini ja ihmiset ystäviäni

Koti. Mikä kultainen sana.

Minulle maailma on kotini ja ihmiset ystäviäni. Minulle kolahti lastensatu Tirlittanista orvon Tirlittanin ajatus, että koti on siellä missä mekkoni roikkuu puun oksalla.

Se mikä minulle todella merkitsee on perheeni ja ystäväni. Ystävyys, luottamus. Miksi pelkäisin rakentaa kotia välillä Espanjaan, onhan minulla tärkeimmät ihmiset mukanani. Tiedän myös, että todelliset ystävät pysyvät, vaikka olisin välillä muualla. Ehkä heistä joku käy luonani. Mikä parhain, matkalta usein tarttuu uusia ystäviä mukaan. En tarvitse suljettua yhteisöä, en tiettyä kansallisuutta tai tapanormistoa, että voisin luottaa toiseen. Silti minun ei tarvitse olla sinisilmäinen - tiedän, että maailma ei ole reilu, eikä oikeus voita aina. Siksi yritän ymmärtää ihmistä ja elämää, myös oman kotimaani ulkopuolelta. Maailmaa ei voi muuttaa, mutta sitä voi yrittää laidasta hieman ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys loppuu, alkaa oman kodin ja oman minäni reviiri; pyrkimys pysyä ehjänä, rakastaa itseä ja lähimmäisiä.

Ihanat kamalat tavarat

Asunnolta toivon sen verran tilaa, että jostain löytyy rauhallinen nurkka jossa ajatella omiani. Homeettomuutta, jotta allergikkona en pelkää asua. Materia menettää merkityksensä, muistot eivät. Tavaroilla on taipumus rikkoutua, vanheta ja kasautua nurkkiin. Erityisesti pikkulapsivaihetta eläessä olen huomannut, miten nopeasti tavaran tarve vaihtuu. Voi sitä vaivan määrää, mikä tavaran keräämisestä koituu. Ja miten vaikea tavarasta on luopua.

Vaikka koen itseni antimaterialistiksi, olen silti haalaamassa maksimimäärää tavaraa myös lennoille Espanjaan. Se tarkoittaa 10 laukkua á 20kg sekä käsimatkatavarat. Lasten rakkaat lelut, liinavaatteet, pyöräilykypärät, kengät, mitä näitä on - ei niistä raaskisi luopua ja heti shoppailla uutta. Mikä ristiriita. :) Voisin kuitenkin sanoa, että Espanjaan muutto ei ole ihan materialistin juttu. Ei kannata yrittää, sillä meilläkin meni kokonainen kuukausi aamusta iltaan taloa tyhjennellessä muuttoa varten. Vielä on tavaraa, jota jaamme sukulaisille ja ystäville. Vielä meitä odottaa laukkujen tarkastaminen - jostain pitäisi vähentää.

Alle viikko lähtöön

Käydessämme pikareissulla Espanjassa minut yllätti se, että sain palkkioksi lähtijän kulttuurishokin. Olen aiemmin käynyt läpi maahanmuuttajan kulttuurishokin sekä paluumuuttajan kulttuurishokin, mutta maastamuuttajan kulttuurishokki oli uutta. Havainnoin ripeästi ne asiat, joita tiedän kaipaavani Espanjaan muuttaessani. Niitä ovat kotimaani vehreys, harvahko asutus, metsät, pellot ja järvet. Turvalliset pyörätiet, joiden pientareilla on paljon tilaa. Äidinkieli.

Nyt kun lähtöön on enää alle viikko, nautin tästä kaikesta erityisen paljon, ikäänkuin tallettaakseni tätä mieleeni. Nautin kauniista Suomen suvesta siihen saakka kunnes lentokone nousee ilmaan. Vaikka maailma olisi kotini, Suomi on aina kotimaani ja suomi äidinkieleni. Suomalaisilla on aina keskeinen paikka sydämessäni, niin keskeinen että varmasti Espanjasta vielä palaamme takaisin. <3

Vuokra-asunto hakusessa

Espanja-suunnitelman alkutaipaleelta saakka aloimme kartoittamaan asumisen hintatasoa. Kävimme mieheni kanssa Spainhouses.net sekä muilla sivustoilla vierailemassa eräitäkin kertoja (vaikka pian huomasinkin, että ainakin käymissäni espanjalaisissa sivustoissa olisi paljon parantamisen varaa ja se hieman rasitti. ;) ) Oli sellainen tuntuma, että vuokra-asuminen olisi Espanjassa edullisempaa ja että kalustetun vuokra-asunnon löytäminen olisi mahdollista. Ostaminenkin kävi mielessä tai ainakin mielen vieressä, mutta sen enempää emme harkinneet sitä kuultuamme, että asunnon hintaan tulisi n. 10% lisäkulut varainsiirtoveroista ja muista kuluista. Vuokraaminen olisi helppo vaihtoehto meille tilapäiseen asumiseen.

Varsinaiset yhteydenottoni kiinteistövälittäjiin jätin siihen vaiheeseen kun suunnitelma oli hieman tarkentunut virallisine vuorotteluvapaasopimuksineen, muuttoaikatauluineen ym.

Olin liikkeellä lopulta ehkä hieman myöhäisessä vaiheessa, kesäkuun alussa. Silloin ryhdyin pommittamaan suomalaisia kiinteistövälittäjiä toden teolla - sekä surffailemalla heidän sivuillaan että lähettelemällä sähköpostia mielenkiintoisista kohteita. Off topicina, että suomalaisia välittäjiä on muuten varmaankin ainakin 15 eri yrityksessä pelkästään Fuengirolan alueella. Kävi ilmi, että monet useamman makuuhuoneen perheasunnot oli jo varattu muille. Näytti myöskin siltä, että monella välittäjällä vuokrabisnes ei ollut sitä kiinteistönvälityksen ydinalaa, sillä tilalle ei useinkaan aktiivisesti tarjottu muita vaihtoehtoja.

Pitkän etsinnän jälkeen löysin asunnon, joka kiinnosti ja oli yhä vapaana. Lisäksi saimme lopulta yhteyden erääseen välittäjään, jolla oli mielenkiintoisen näköinen kohde ollut aiemmin tarjolla. Kun kohteita oli enemmän kuin yksi ja palkkatyöni alkoivat kaartaa jo loppua kohden ennen vapaitani, tilasimme mieheni kanssa liput pikareissulle Fuengirolaan heti töideni päätyttyä.

Fuengirolassa käymässä 

Viikkoa ennen juhannusta olimmekin sitten yhtäkkiä Fuengirolassa tiukalla kahden päivän aikataululla katsomassa vuokra-asuntoja. Se oli opettavainen ja kannattava käynti. Opimme paljon vuokramarkkinoista ja asunnoista Espanjassa.

Ensimmäinen opetus oli se, että kohteiden laatu saattoi olla mitä tahansa. Erään talon pihalla keskustellessa välittäjän kanssa olimme lopulta yhtä mieltä siitä, että talo kannattaisi ehkä purkaa ja rakentaa tilalle vaikkapa kerrostalo. Ei ilmastointia, ei hellaa (!), lieköhän koko sähköäkään. No, emme sentään talon omistajalle kertoneet, mihin me mielessämme päädyimme. Myös toisessa niistä joista olin erityisen kiinnostunut, haisi kosteus. Sellaiseen en vain allergikkona menisi.

Toinen, mitä opimme, oli se että kalustettujen asuntojen varustelutaso saattoi vaihdella paljon. Joissakin ei ollut mitään, toisissa olivat vain perustason kalusteet, joissakin kaikki tarvittava. Varustelutaso kannattaisi selvittää tarkasti, mikäli haluaisi säästyä ylimääräisiltä kauppareissuilta kohteeseen muuttaessa.

Kolmas mielenkiintoinen seikka oli se, mikä ei varsinaisesti meidän elämiseen liittynyt mutta paikalliseen kiinteistönvälitykseen: siellä kaikki välittävät kaikkea. Kiinteistönvälittäjillä ei välttämättä ole omia kohteita, vaan he jakavat niitä useamman välittäjän kesken. Se selittikin sen, ettei välittäjä välttämättä tuntenut kohdetta kovin tarkasti. Se selitti myös sen mihin olin törmännyt, että löysin samoja kohteita eri välittäjien sivuilta. Ei siis todennäköisesti auta kysellä kaikkia välittäjiä palvelemaan itseä, vaan jos johonkuhun välittäjään saisi kontaktin, hän olisi myös muihin välittäjiin yhteyksissä ja tarjoaisi sinulle kohteita. Jos siis löydät välittäjän, joka on halukas tekemään vuokrabisnestä ylipäätään. ;)

Asunto löytyi, huh helpotusta

Meitä lopulta lykästi, sillä toinen kohteista joista olin etukäteen kysellyt, vastasi odotuksiamme täysin. Rivitalo noin 1,5km koululta, palveluiden läheltä. Asunto oli remontoitu edellisenä kesänä skandinaaviseen makuun ja siinä oli asunut ainoastaan yksi ruotsalaisperhe remontoinnin jälkeen. Jokaisessa makuuhuoneessa oli ilmalämpöpumppu ja ulkona taloyhtiön uima-allas. Kohde oli kalustettu hyvin aina aterimia ja sähkövatkainta myöten. Saisimme siis yömme nukuttua siellä ja päivällä meillä olisi siellä tekemistä. Mikä tärkeintä, kohde tuntui turvalliselta kodilta koko perheelle asua.

Pääsimme palaamaan jännittävältä reissulta lopulta hyvillä mielin, asunto varattuna. Toivotamme siis ystäviä tervetulleiksi käymään luonamme kunhan sinne itse asetumme!

Useat ovat kysyneet meiltä, miten valitsimme kohteeksemme juuri Espanjan.

Niin, miksi juuri Espanja? Miksi vielä juuri Fuengirola, jossa on erityisen paljon suomalaisia? Olen käynyt 22 maassa ja asunut kolmessa maassa Suomen lisäksi. Olen yleensä pyrkinyt menemään ulkomaille tutustuakseni uusiin kieliin, kulttuureihin ja ympäristöihin, en viedäkseni suomi-sisua, saunaa ja ruisleipää kohdemaan kulttuuriin.

Vastaus on helppo: tähän elämänvaiheeseen en kaipaa erityistä jännitystä, vaan haluan että kohteeseen on helppo muuttaa myös pienten lasten kanssa. Kahdella lapsistamme on koulutaival aluillaan - vanhin lapsistamme menee toiselle luokalle, keskimmäinen ensimmäiselle. Koulutaipaleen aloitus on herkkä vaihe, enkä haluaisi siihen ylimääräisiä haasteita, kuten koulun aloittamista vieraalla kielellä. Fuengirolassa on suomenkielinen koulu, jossa olisi turvallista taittaa kouluelämän ensi vaiheita. Elämän aikana ehtisi halutessaan vielä muuttamaan ulkomaille kun oppimistavat ovat tuttuja ja koulunkäynti on tullut tutuksi.

Nuorin lapsistamme on neljä vuotta ja jää kanssani kotiin. Ilmoitin hänet suomalaisen seurakunnan päiväkerhoon kahdesti viikossa, jotta hän saisi omia kavereita ja voisi leikkiä ja laulaa muiden lasten kanssa. Keskustelin hänen kanssaan, mitä voisimme tehdä isosiskon ja -veljen ollessa koulussa. Voisimme mennä puistoon ja kauppaan. Voisimme ostaa kaupasta kaikille vesimelonia ja jäätelöä. Sen suurempia suunnitelmia meillä ei ole kuin että voisimme viettää normaalia arkea. Itse ajattelin mennä mieheni kanssa espanjan kursseille sekä kuntosalille nuorimman tyttären ollessa päiväkerhossa. Tekemistä ja harrastamista keksisin itsellenikin aina laulutunneista lattareihin, mutta käytettävän ajan määrän näkisin sitten perillä. Ehkä ihan jokaista omaa toivettani en täytäkään, jotta arkeemme jäisi sitä paljon kaivattua tilaa.
 
Ulkomailla asumisesta olen oppinut, että uuteen maahan muuttaessa kulttuurishokkia lieventää kummasti se jos vastassa on yhteistä kieltä puhuva tukihenkilö, joka paitsi kertoo maan tavoista niin myös auttaa konkreettisesti alkuun esimerkiksi asumisessa, pankkitilien avaamisissa kuin muissakin maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Fuengirolassa tukihenkilöitä olisi runsaasti - niin kiinteistövälittäjiä, tulkkeja, lääkäreitä, pankkivirkailijoita, opettajia, fysioterapeutteja kuin leipureitakin. Viimeisimpänä löysin suomalaisia kirjoja myyvän liikkeen. Uskon, että saisimme arkemme rullaamaan maassa, jonka kieltä emme vielä juurikaan puhu.

Lisäksi haluan, että kohteessa paistaisi aurinko. En haluaisi viettää vuottani järjestämässä kaappiin perheelleni seuraavan vuodenajan vaatteita, shoppailemassa aina vain lisää tuliteriä kumppareita hajonneiden tilalle sekä kulkea iltaisin etsimässä mystisesti kadonnutta kurahanskaa tai villasukkaa. Perheellisenä kaiken touhun lisäksi vuodenajat ovat lyhentäneet yöuniani kuluneina kiireen vuosina, eikä minulla olisi minkäänlaisia vaikeuksia toivottaa joulupukkia tervetulleeksi muuallekin kuin hankiin korkeisiin nietoksiin (tai sohjoon, räntään ja masennukseen).

Haluaisin siis "pakettimatkan", en tee-se-itse -henkistä burmalaista maakuntamatkailua. Emme kuitenkaan muuta Fuengirolaan suomalaisten perään. Toivon, että jokaiselle meistä jäisi ainakin yksi paikallinen ystävä tai tuttava, sellainen joka opettaisi meille uusia ihania näkökulmia elämästä. Olisiko se ehkä siesta vai vallan jotain muuta?

Oli helmikuu 2014 kun vihdoin selvisi, että työvuoteni riittävät nykyisellä lainsäädännöllä vuorotteluvapaaseen. Riemuitsin siitä rakkaalle siskolleni WhatsAppin kautta. - "No, mitä ajattelit tehdä?", sisko kysyi. Vastasin, että tekemistä keksin kyllä, käyn vaikka äitini kanssa taidenäyttelyissä jos en muuta keksisi.

Siitä keskustelusta ei kulunut kauaakaan kun suunnitelma oli mielessä: olisipa mukavaa muuttaa perheellä Espanjaan vuodeksi! Minä ja mieheni emme pidä kylmästä ja pimeästä. Olimme todistaneet, että meitä ei kaamoksessa auta LEDit, solariumit eikä edes korvissa käytettävät keinovalot. Lisäksi lepo tekisi hyvää paitsi minulle, myös miehelleni sekä koko perheelleni. Tuntui, että kuluneet kymmenen ruuhkavuotta olivat sisältäneet jo kaikki elämän värit, ja haluaisimme pysähtyä edes hetkeksi sellaisiin kirkkaampiin väreihin. Niihin, jotka jäisivät myös lastemme elämään kauniina muistoina. Perhe sekä riippukeinu kiinnostivat enemmän kuin talolainan lyhennykset, setelit ja loputtomat projektit ja strategiat. Raappanan laulun sanoin mieleeni tuli ja siihen jäi ajatus:

"Lähdetään kauas pois,
sinne mis' on lämmin
ja niin paljon elävämmin
loistaa tähdet ja kuu.
Ei se voi olla väärin
lähtee maailman ääriin,
haluan sun kanssasi poistuu!

No mä tsiigaan ulkomaan valokuvia
vertaan niitä ja mun paleltumia.
Oon mä ottanu kylmältä osumaa
tuntuu että kolhii mua kotimaa -
bungalovi heiluu, tuulen voimasta keinuu
tuolla kaukana jossakin
jätän taakse tän ostarin"...

Tästä alkoi unelmamme työstäminen todeksi. Nyt, vajaa viisi kuukautta myöhemmin, pakkaamme tavaroitamme. Meitä odottaa vuokrakoti Fuengirolassa, Espanjassa heinäkuun lopusta alkaen.