Huomenna, lokakuun viimeisenä päivänä, meillä tulee kolme kuukautta siitä kun muutimme Espanjaan. Ensimmäinen Espanja-kvartaali siis takana. ;) Erään automatkan ratoksi teinkin haastattelun Espanjassa olemisestamme kolmelle lapselleni: 8v tytölle (L1), 7v pojalleni (L2) sekä 4,5v tytölleni (L3). Kertauksena vielä, mikäli joku ei tiedä, niin koululaisemme käyvät Aurinkorannikon suomalaista koulua ja 4,5v tyttäremme käy kahdesti viikossa seurakunnan kerhossa.

Kuvien jälkeen tulevat kysymykset, joiden jälkeen oma yhteenvetoni. Olen kysynyt samat kysymykset kaikilta lapsiltani.

L2 (ekaluokkalainen), L1 (tokaluokkalainen)

L3: Kerholainen, 4.5v.

1. Onko täällä Espanjassa sellaista, millaista kuvittelit täällä olevan?

L1: Täällä on enemmän vuoria ja täällä on enemmän puita kuin ajattelin täällä olevan.
L2: On, koska olen jo aiemmin käynyt Espanjassa.
L3: Ajattelin, että täällä ei tarvitsekaan takkia.

2. Mikä on parasta Espanjassa?

L1: Kaikki.
L2: Lepakon ja haikalan näkeminen.
L3: Puistot.

3. Onko Espanjassa sopivan lämmintä?

L1: Vähän liian kuumaa.
L2: Sopivan lämmintä.
L3: Liian kuumaa, niin että palaa.

4. Haluaisitko, että täällä sataisi enemmän?

L1: En haluaisi.
L2: Haluaisin. Se olisi kivaa.
L3: Olisi kivempi, että sataisi enemmän niin puut kasvaisivat.

5. Onko koulussa/kerhossa kivaa?

L1: On. (tokaluokkalainen)
L2: On ihan ok. (ekaluokkalainen)
L3: On. (kerholainen)

6. Onko sinulla koulussa/kerhossa kavereita?

L1: On. (tokaluokkalainen)
L2: On. (ekaluokkalainen)
L3: On. (kerholainen)

7. Mikä on kivointa, mitä on perheellä tehty täällä Espanjassa?

L1: Kävely Mijasiin. (Tässä miehen kanssa tekemäni vaellus Mijasiin - myöhemmin uusimme sen koko perheen, kahden serkun sekä isovanhempien voimin. )
L2: Frigilianan vaellus.
L3: Frigilianan vaellus.

8. Onko sinulla ikävä Suomeen?

L1: Joo.
L2: On.
L3: Ei.

9. Haluatko muuttaa ensi kesänä Suomeen?

L1: En tiedä.
L2: Joo.
L3: Joo.

10. Lemppariostoksesi Espanjassa?

L1: Mummun ostama safari-kirahvi (pieni pehmolelu).
L2: Kaikki mitä olen ostanut. (Esimerkiksi jalkajousi keskiaikaisilta markkinoilta :) )
L3: Keijun siivet.

11. Sano jotain Espanjaksi?

L1: Hola! Que tal? Uno, dos, ... veinte (20 asti). Buenos tardes! Buenos noches!
L2: Uno, dos, tres, cuatro, cinco, seis, siete, ocho, nueve, diez, once, doce, trece, catorce (14 asti). Hola, buenos dias, buenos noches. Qué es esta?
L3: Uno, dos, tres...(10 asti). Buenos dias.

12. Jos joku muu suunnittelisi Espanjaan muuttoa, suosittelisitko paikkaa heille?

L1: Joo!
L2: En. (Paras paikka on kuulemma se koti, josta muutettiin tänne.)
L3: Sanoisin, että mene vain! Muista, että takkia ei tarvitse, koska täällä ei ole kylmä.

----------------

Lopuksi voisin äitinä sanoa muutamia ajatuksia lastemme täällä olosta. Ensinnäkin, kuten esimerkiksi kirjoituksessani "Yhdeksän syytä muuttaa perheellä Fuengirolaan" olen sanonut, on suomalainen koulu vauhdittanut koululaisten sopeutumista Espanjaan reilusti. Koululaisillamme on kavereita ja koulussa on hyvät opettajat. Olenkin yhä sitä mieltä, että nimenomaan pienille koululaisille omalla äidinkielellä opiskelu on hyväksi, sillä kaikki on pienelle koululaiselle vielä herkkää opettelua. Tarkentaisin vielä, että erityisesti välivuositilanteessa tämä on hyvä -  tilanne on hieman erilainen esimerkiksi silloin kun lapsi on jo sopeutunut uuteen kulttuuriin ja kieleen.

Myös seurakunnan kerho tekee täällä todella hyvää työtä. Nelivuotiaamme menee kerhoon aina hyvin mielellään, sillä hän saa paitsi leikkiä kavereiden kanssa, myös harjoitella paljon käsitöitä, piirtää sekä laulaa. Hänellä olisi paljon, paljon tylsempää jos hän olisi pelkästään kotona isosiskon ja -veljen ollessa koululla.

Vaikka lapsillamme on täällä hyvä olla ja he tuntuvat viihtyvän hyvin, on koululaisillamme kuitenkin on ollut välillä ikävä entiseen kotiimme. Olen huomannut, että ikävä usein yllättää joko silloin kun kohdataan jotain uutta tai silloin kun on ollut vähän liikaa menoa. Lainatakseni hieman Mosambikissa asuvaa serkkuani, ei ikävä sinänsä ole ikävä asia - se tarkoittaa sitä että jossain on tuttua ja turvallista jota kaipaa. Otankin tämän ajoittaisen lasten ikävän tunteen toisaalta kuullakseni lapsiani ja toisaalta iloitakseni siitä, että pysyvä koti tuntuu parhaalta paikalta.

Viimeiseksi kertoisin yhdestä erityisestä ilon aiheesta. Se on se, että itseni lisäksi myös kaikki lapseni pitävät vaeltamisesta! Jokaisen lapsemme paras Espanjan muisto liittyy vaeltamiseen. Kyllähän luonnon rauha onkin suomalaiselle mielelle monesti parasta terapiaa. Vaeltamista tulemmekin harrastamaan perheellä täällä Espanjassa - ja toivottavasti myös Suomessa sekä ehkä muissakin maissa.

Tällainen oli Lapsi Espanjassa -haastatteluni. Matkamme täällä jatkuu, lokakuun lopussa n.+25c aurinkoisessa säässä. :) Hasta luego!

Lokakuun viimeisenä lauantaina meillä oli tiedossa mukavaa ohjelmaa; olimme sopineet tapaavamme Granadassa matkalla olevia suomalaisia ystäviämme Granadan ja Fuengirolan välillä. Yhteiseksi päiväkohteeksemme valikoitui Nerja, joka on sopivasti puolivälin tienoilla Fuengirolan ja Granadan välillä. Kävisimme Nerjan tippukiviluolassa (Cueva de Nerja) sekä syömässä ulkona.

Nerjan tippukiviluola, Cueva de Nerja

Koska sovimme tapaavamme vasta neljältä luolilla niiden auettua uudelleen siestan jälkeen, minua poltteli päästä hieman vaeltamaan lasten kanssa. Ajatuksena oli auttaa lapsiani purkamaan suunnatonta energiamääräänsä ennen kuin tapaisimme ystäviämme, sekä tietysti vaeltamaan luonnon keskellä. Selaillessani nettiä sekä Korpelan vaelluskirjaa tuumailin, että Korpelan reitti 34 Frigilianassa olisi juuri meitä varten. Koko reitillä on pituutta 15km ja korkeuseroa 250m - siis melko tasaista maastoa lapsille kävellä. Emme menisi sitä loppuun asti vaan ehkä vähän alle puolivälin. Söisimme matkan varrella piknik-lounaan. :)

Frigiliana - maurilaisen kyläarkkitehtuurin helmi

Frigiliana sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Nerjasta pohjoiseen 320 metrin korkeudella meren pinnasta, Sierra de Tejedan luonnonsuojelualueen eteläosassa. Frigiliana on siisti kylä, jonka  historiallista keskustaa pidetään yhtenä Aurinkorannikon maurilaisen kyläarkkitehtuurin parhaista edustajista. Kylä on eloisa, ja sopisi vuoristomaisemineen ja ravintoloineen jälleen yhdeksi romanttiseksi illanviettopaikaksi. :)

Kävelyllä Rio Higuerón -vuoristopuron uomalla

Jätimme automme Frigilianan keskustaan, sillä vaellusreitti lähtikin Unicaja-pankin kulmilta (osoite: Plaza del Ingenio 2  - tai sitten jos sitä ei löydy navigaattorista niin Calle San Sebastian 2 löytyy vierestä). Pankin oikealta puolelta laskeuduimme betonista tietä alas Rio Higuerónin rotkoon. Lähdimme vasemmalle kulkemaan pitkin puronuomaa.

 

Reitti osoittautui helppokulkuiseksi. Sitä voi siis pienemmät ja suuremmat ihmiset kulkea ainakin niin kauas kun me sitä kuljimme. Paikoin polullakin solisi puron vesi ja päättelinkin, että sadeilmalla pitäisi varmaankin olla kumpparit jalassa :).

Reitin alkumatkasta näimme mielenkiintoisia luolansuita. Lapsia olisi kiinnostanut päästä niihin, mutta ne olisivat olleet turhan vaikeasti tavoitettavia sijaiten korkealla jyrkän vuoren rinteellä. Onneksi niitä saattoi kiikareilla katsoa lähemmin.

Vuorenrinteellä oli hauskoja luolia

Pieni kiikaroija

Alun jälkeen reittimme kulki vuorten välissä eli enemmän metsäisissä kuin kauas näkyvissä maisemissa. Mäntyjä kasvoi molemmin puolin polkua. Me kävelimme reittiä ehkä vain 2-3km per suunta, joten emme päässeet Sierra de Tejedan vuoriston huippuja näköalapaikoilta. Meillä olikin hieman kiire, koska me aioimme syödä piknikiä sekä palata takaisin ja mennä tippukiviluolille.

Lapsia tietysti kiinnosti kovasti puro, ja sitä piti poiketa tuon tuosta kurkistelemaan. Korpelan kirjan mukaan puron vesi on juotavaa, ja lapset halusivat tietysti päästä kokeilemaan purosta juomista. Siinä kävi tietysti niin kuin arvata saattaa, että poika bludasi puroon ja kasteli lenkkarinsa purossa. No, onneksi vesi tosiaan oli puhdasta, ja pojan menoa ei kunnon bludaus tuntunut juuri haittaavan. 

Puro, josta juotiin ja johon sitten juodessa bludattiin!

Tässäpä päivämme ensimmäinen osuus. Sovimme lasten kanssa, että tulisimme tänne uudelleen paremmalla ajalla, jälleen piknikeväiden kanssa. Tehdessäni pientä Espanja-haastattelua lapsilleni kaksi heistä sanoi Frigilianin vaelluksen olleen parasta, mitä olemme perheellä tehneet Espanjassa, joten se ei mikään ihan turha paikka ollut! Niin - mikä onkaan parempaa kuin kävellä luonnossa!
(ps. Tulen myös julkaisemaan lasteni haastattelun blogissani.)

Nerjan tippukiviluola - Cueva de Nerja

Minivaelluksemme jälkeen ajelimme Nerjan tippukiviluolalle. Sinne onkin helppo suunnistaa, sillä luola sijaitsee lähellä A7-moottoritietä (moottoritien pohjoispuolella, pian Nerjan jälkeen). Moottoritieltä on sinne kyltit perille saakka.

Nerjan tippukiviluolilla on mielenkiintoinen historia: se on löydetty vasta vuonna 1959 kun viisi koululaispoikaa on ollut jahtaamassa lepakoita ja nähneet lepakoiden lentävän luolaan. Sieltä on sittemmin löydetty 6000 vuotta sitten eläneiden ihmisten luurankoja sekä jopa neandertalin ihmisten maalauksia. Luolia tutkitaan yhä. Luolien kartan perusteella päättelenkin, että yleisö pääsee vain luolien ensimmäiseen osaan ja loput kaksi ovat yleisöltä suljettuja.

Luolan ympärille on luotu monenlaista toimintaa. Ulkopuolella on piknikpöytiä, joissa voi syödä eväitä. Paikalla on myös kahvila ja ravintola. Käydessämme luolalla löysimme luolan pohjalta jonkinlaisen ohjatun meditointiryhmän retkipatjoineen ja tyynyineen. Heti luolan ulkopuolella valmistauduttiin espanjalaiseen hääjuhlaan.

Luolat olivat mielenkiintoista, ja ainakin nuorimmaisemme sanoi haluavansa sinne uudelleen.

Päätän tämänkertaisen juttuni tähän, vaikka päivämme jatkui vielä Nerjassa. Nerja on näkemisen arvoinen paikka, menkääpä käymään paikan päällä, ehkä mekin vielä menemme! Seuraava juttuni taitaapi olla lasteni haastattelu. Siihen asti - hasta luego!

Hihkaisen lyhyesti ystäväni Mia Koposen puolesta; hän aloittaa pian suomenkielisen tanssiopetuksen Fuengirolassa! Ilmoittautuminen alkaa perjantaina 24.10. ja tunnit alkavat 3.11.2014.
Mikäli olet kiinnostunut showtanssista niin nyt on mahdollisuus kokeilla harrastusta. :) Lue lisää tanssikoulun sivustolta.

Kerroin 8v tyttärelleni kursseista. Hän katsoi muutaman showtanssi-videon Youtubesta ja pyysi päästä mukaan Mian tunneille. Hän on yhden vuoden harrastanut balettia Suomessa, eikä päässyt jatkamaan sitä täällä Fuengirolassa suomeksi. Nyt kun suomenkielinen mahdollisuus tanssiharrastukseen on tulossa, pyysi hän päästä mukaan. :)

 

Nyt kun asumme täällä Espanjassa vuokralla ja olen paljon kotona hoitelemassa arjen askareita niin luonnollisesti kodin pienistä asioista tulee merkittävämpiä arjen kysymyksiä. Kyllä, tiedän että oikeasti riittää kun pään päällä on katto ja ruokaakin on saatavilla, mutta kuitenkin epäkäytännöllisyydet rasittavat ketä tahansa kotirouvaa, onhan kyse omasta työpaikasta.

Olen aiemmin sanonut, että meillä oli hyvä tuuri kun saimme tämän asunnon. Olen sitä mieltä yhä, koska emme kuulu überrikkaisiin vuoriston luksustaloissa asujiin vaan ihan tavallisiin tallaajiin, ja meillä on täällä kuitenkin ihan turvallista olla suomalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, brittien, espanjalaisten ja kiinalaisten ympäröimänä. Kuitenkin pieniä suuria rasituksia meillä on ja nyt ajattelin vuodattaa niistä 17. Jos saisin päättää niin omassa kodissani tekisin näissä 17 asiassa erilaisen ratkaisun.

No niin, täältä tulee!

1. Pesukoneen sijainti keittiössä ja roskiskaapin toimiminen kodinhoitohuoneen tarvikkeiden kaappina.

Espanjalaisille kodeille on tyypillistä, että erillistä kodinhoitohuonetta ei ole vaan pyykkikone sijaitsee keittiössä. Keittiössä vallitsee siis ainainen kokkaus-pyykki-roska-rumba. Perheelliselle se tarkoittaa, että jollei keittiössä siivoa 24/7 tai vaihtoisesti jos ei olla kokonaan ulkoruokinnassa, syödä pelkkiä nuudeleita, viedä roskia useammin kuin kerran päivässä sekä käytetä pesulapalveluita aktiivisesti, niin keittiössä on vallalla aina jonkinlainen kaaos. (Paitsi tietty superäideillä, joilta asia kuin asia hoituu tunnetusti alle minuutissa.) Kun vielä roskilta puuttuu oma kaappinsa roskakaapin toimiessa pesuainekaappina ja niin lattialla lojuu pyykkien lisäksi pahvi- ja muut lajiteltavat roskat. Kaukana on keittiöidylli tässä sekamelskassa.

2. Ulosvedettävä hellan tuuletin.  

Hellan tuuletin käynnistyy vetämällä tuuletin ulos. Se kuitenkin pitää työntää takaisin sisään jos kokkaillessa tulee asiaa viereiselle nurkkakaapille, jossa lautasemme sun muut ovat säilössä. Pieni suuri vaiva. Joku insinööri on ollut olevinaan hyvin pätevä tällä keksinnöllään, joka ei ainakaan meidän keittiössä kuitenkaan hyvin toimi.

3. Liian pieni uuni. 

Aargh kun ei saa esimerkiksi kaalilaatikkoa kunnon uunipellillistä tehtyä kerrallaan vaan pitää nypertää pienen uunin kanssa! (Onneksi uuni kuitenkin sentään löytyy, sillä on moniakin espanjalaiseja koteja joissa sitä ei vielä edes ole!)

4. Tukkiutuva astianpesuallas. 

Pesualtaassa ei ole minkäänlaista sihtiä ja kun sinne valuu vaikkapa muutama papu tai muu ruuanjämä niin se on heti tukossa. Mieheni on avannut putket jo ainakin neljä kertaa. Onneksi mieheni on tässä asiassa kiltti. ;)

5. Pesukoneen pesuaineluukku, joka ei mene kiinni.  

Meidän pesukoneen pesuaineluukku ei mene kiinni, koska pesukone on liian lähellä seinää. Se on siis sitten aina raollaan, jee.

6. Käytöstä poistettu tulisija, jonka savupiippua ei kuitenkaan ole tyhjennetty. 

Aina välillä joku lapsistamme keksii käydä tulisijaa tutkimassa, mistä seuraa että tuhkaa tippuu vanhasta piipusta tulisijaan sekä lattialle. Kun tuhkaa hieroo vielä käsiinsä niin sitä saa kätevästi levitettyä pitkin seiniä. Olisi ollut tosi kiva jos nokikolari olisi käynyt ennen kuin uunista tehtiin valkoinen koristetakka.

7. Kirkkaan väriset kankaiset ruokapöydän tuolit sekä sohva. 

Hulluin keksintö ikinä, käyttää kirkkaan värisiä kankaisia tuoleja ruokapöydän tuoleina lapsiperheessä. Kaikki liat oikein kirkuvat kirkkaissa väreissä, eikä niitä oikein saa pois ainakaan minun konsteillani. Jos jollakulla on huonekaluihin soveltuvaa pesuria lainaan niin ottaisin vastaan sellaisen mielelläni, vaikka sitten maksua vastaan.

8. Korkeakiiltoiset punaiset keittiönovet.  

Näyttävät kuvissa näteiltä, mutta jälleen kerran tahrat ovat samalla kirkkaasti esillä. Onneksi näihin oviin sentään tepsii normaalit pesuaineet.

9. Mattavärillä maalatut seinät. 

Sellaiset joista ei lika lähde kunnolla. Kiva juttu meidän tahmatassujen kanssa. Hinkutikinkuti.

10. Huonosti eristetyt ulko-ovet. 

Kun ovien alla on silminnähtävät raot niin muurahaisilla sekä muilla pienillä hyönteisillä on täysin vapaa pääsy kotiimme. Jos pöytä on jäänyt pyyhkimättä niin voi hyvin olla, että muurahaisjono vaeltelee pitkin pöytää seuraavana päivänä. Viileämpien iltojen koittaessa jalat varmasti tutisevat. Onneksi on villasukat. Ja onneksi torakat eivät vielä ole löytäneet meille.

11. Terävät reunat. 

Kodissamme on paljon teräviä reunoja; paitsi marmoriportaissa, myös huonekaluissa, kylpyhuoneen altaissa ja vetimissä. Lapsille on tullut monta pipiä terävistä reunoista ja se on jopa aiheuttanut ikävää takaisin Suomeen.

12. Väärän kokoiset sängyt.  

Espanjassa sängyt ovat lyhyempiä kuin Suomessa. Kotiimme on kuitenkin on ostettu Ikean petauspatjoja, jotka ovat sitten espanjalaisia sänkyjä pidempiä. Petarit siis roikkuvat vuoteiden reunojen yli. Muotoonommeltuja lakanoita on ostettu vuokranantajan toimesta kahta kokoa mutta samaa näköä, eli kun laitan muotoonommeltua lakanaa niin todennäköisesti yritän ängetä juuri sitä vääränkokoista lakanaa petariin.

13. Olemattomasti äänieristetyt seinät. 

Äänieristys on olematon. Kätevästi ekstramäärä syyllisyyttä vanhemmille kun temperamenttiset melukylän lapset majailevat meidän kotona (me vanhemmathan emme ikinä hermostu ;) ;)  ). Paitsi silloin syyllisyys hälvenee kun naapuriravintolassa näytetään screeniltä fudismatsia (illalla tietysti, silloin kun olemme menossa nukkumaan), naapurin koiralle tulee keskellä yötä pissahätä, tai Feria-päivät ovat saapuneet Fuengirolaan.

14. Kaikuva porraskäytävä. 

Marmoriportaat ja maalatut seinät kaikuvat. Emme ole jaksaneet vuoden takia kuitenkaan seinävaaatteita shoppailla. Siinä kun vielä lapsi päättää ryhtyä iltakiukkua niin silloin tekisi mieli paeta vaikka yksinäiseen mökkiin erakoksi.

15. Pieni jääkaappi ja pakastin.  

Jos on tottunut käyttämään kokopitkää jääkaappia ja pakastinta niin downgreidaaminen pienempään on haastavaa. Jääkaappiin ei voikaan tuoda 5-henkisen perheen viikon eväitä, ja pakastinkin täyttyy hetkessä. No, onneksi en käy töissä kodin ulkopuolella nyt vuorotteluvapaalla niin voin miettiä, miten paremmin saisin ruuat mahtumaan jääkaappiin. Ööh... :D

16. Liian pieni postilaatikko.  

Mikähän siinä on kun pitää olla liian pieni postilaatikko ja postit tungetaan vain puoliväliin laatikkoa? Tosi kivaa esitellä posteja myös naapureille. Meillekin tuli vielä sellainen naapurin norjalaisen kirjekuori laatikkoon, että päättelimme sisältävän pankkikortin. Oikea vastaanottaja oli varmaan kiitollinen saadessan kuoren itselleen.

17. Selvästikin jonkun mummonmökin vanhat kipot ja kupit ja vielä kaupan päälle viltit ja matkalaukut. 

Myönnän, että minustakin on tullut sen verran Emäntä, että minua vaivaa kun kaapeista löytyy paljon ylimääräistä tavaraa. Vieläpä sellaista, että tekisi mieli heittää niitä oikopäätä roskikseen. Tullessamme keittiön kaapeissa oli paitsi tarpeelliset kipot ja kupit ja lautaset niin myös valtava määrä ylimääräistä ja turhannäköistä kippoa, kuppia, pannua sun muuta. Kyllähän se syö naista kun aikoo tehdä ruokaa ja astiat ovat väärän kokoisia ja vääränlaisia ja lisäksi niitä on liikaa. Ja kun miettii, mihin laittaisi makuupussit ja muut vähemmin käytetyt tavarat niin ne pitää survoa johonkin outoon paikkaan, koska tavaratiloissa on mummonmökkiosaston kampetta. Eikä tiedä, mitä vuokraisäntä sanoisi jos kävisi kuskaamassa illan kähmeessä kaiken ylimääräisen tavaran roskikseen.

Ugh, olen puhunut!

Lämmin aamuvalo inspiroi Esteponan ja Ojenin sunnuntaiajelulle

Lauantai-aamuna viedessäni koululaisiani Torremolinokseen partiolaisten leirille auringonnousun aikaan ihanaa Benalmádenan rinteelle kohoavaa A7-moottoritietä pitkin tajusin, mikä värien voima on vuorilla ja merellä juuri auringgonnousun aikaan. Vuoret kylpivät lämpimässä valossa, taivas oli punertava ja kauempana Malagan vuoristoa vasten lepäsi merellä hienoinen usva. Päätin, että auringonnousuja haluan bongata täällä enemmänkin. Kotiuduttuani ehdotinkin miehelleni, että lähtisimme seuraavaana aamuna jo ennen auringonnousua liikkeelle autoilemaan pitkin rannikkoa.

Niin sitten teimmekin; lähdimme sunnuntai-aamuna käymään Esteponassa sekä Ojenissa - sopivan lähellä jotta ehtisimme hakemaan lapset iltapäivästä partioleiriltä. Ajatukseni vuorista ja merestä aamunkoitteessa tosin hieman kärsivät, sillä paitsi että lähdimme perinteisesti juuri sen vartin tai puoli tuntia myöhässä auringonnousun suhteen niin myös menimme suuntaan, jossa tie kulki lähempänä meren pintaa ja josta ei näkynyt niin kauas. Onneksi en kuitenkaan ollut valokuvausreissulla vaan lähinnä sunnuntai-ajelulla, joten nätit aamun valot matalemmalta katsottuna kelpasivat siinä sunnuntai-ajelemisen lomassa.

Estepona

Esteponassa :)

Estepona on vajaan 60 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee Aurinkorannikolla n. 60km päässä Fuengirolasta Gibraltarin suuntaan eli länteen. Muutaman kilometrin päässä Esteponasta pohjoiseen kohoavat Sierra Bermejan vuoret aina vajaaseen 1500m korkeuteen asti. Monen muun Aurinkorannikon kaupungin tavoin on Esteponassa voi nauttia lämpimistä ja aurinkoisista ilmoista sekä pitkistä hiekkarannoista.

Me saavuimme Esteponaan sunnuntai-aamuna jo yhdeksän jälkeen aamulla. Jätimme auton parkkipaikalle ja suuntasimme rantakadulle aamukävelylle.

Rantakatu sekä ranta olivat tilavia kuten Fuengirolassakin. Traktorin jäljet kielivät siitä, että ranta oli ehkä edellisenä iltana tasoitettu. Auringon noustua ranta alkoi lämmetä hyvää vauhtia, mutta auringonpalvojia ei rannalle ollut ehtinyt juuri ketään, vaan siellä oli kalastajia sekä yksi hiekkalinnan rakentaja. Rantakahvilatkin olivat yhdeksän jälkeen vielä kiinni. Reippaita lenkkeilijöitä rantakadulla oli sen sijaan mukavasti.

Esteponan rantakatu

Esteponan rannalla oli sunnuntai-aamuna yhdeksän jälkeen rauhallista

Delfiini vartioi rantaa sydämellä

Käveltyämme puolitoista kilometriä rantakatua pitkin saavuimme Punta Doncellan majakalle. Majakka on näyttänyt Gibraltarinsalmea ylittäville veneille tietä jo vuodesta 1861. Majakkaa ympäröi jonkinlainen pieni kasvipuutarha.

Punta Doncellan majakka

Emme kierrelleet Esteponaa laajemmin, koska se vaikutti ainakin pikavisiitin perusteella melko tyypilliseltä siistiltä Aurinkorannikon paikkakunnalta.  Kymmeneltä olisi toki voinut hyvin voinut jo mennä rannalle lepäilemään (ajatella, lokakuun puolivälissä!), mutta koska se ei tällä kertaa ollut ohjelmassa niin jatkoimme eteenpäin Ojeniin. Eläkepäiviä täälläkin voisi viettää, köpöttäisi aamuisin aina rannalle katsomaan kuinka aurinko nousee merta vasten. :)

Ojen

Ojen

Ojen on noin 2000 asukkaan pieni kaunis valkea kylä keskellä vuoren rinnettä, n. 9km Marbellasta pohjoiseen. Ajelimme kylässä ristiin rastiin, perhosia hieman vatsassa sillä tässäkään kylässä ei ollut turhan leveitä teitä, mutta rinteitä sitäkin enemmän. Ajeltuamme mahdollisimman ylös päädyimme päättyvällä tiellä lähelle talon pihaa, jossa parkkipaikka oli heti jyrkän pienen mäen alapuolella ja itse talokin suoraan vuoren reunalla. Totesin miehelleni, että kolmeen kerrokseen rinnetontille rakentamamme talo Helsingissä on erittäin käytännöllinen ja helppo paikka tähän nähden. :)  Pohdin myös ääneen sitä, miten sekasorrossa kylä olisi jos sinne sattuisi satamaan lunta.

Ojenissa oli luonnon olosuhteiden puolesta sitä jotain. Tyttäreni sanoi pengerrettyjä kukkuloita nähdessään, että äiti tuolla on pyramideja. Niiltä ne melkein näyttivätkin! Mieheni sanoi, että Ojen on vähän niinkuin "Marbellan Mijas". Turistikohde se ei ehkä samalla tavoin ole kuin Mijas, mutta juuri se antaakin Mijasissa käyneelle mukavaa vaihtelua. Auringonnoususta olisi täällä vuorten sylissä kuvattavaa.

Ojeniin ajaessa (A-7103 tie) ja sieltä "takakautta" poistullessa (tie A-355) näimme useita patikoijia sekä maastopyöräilijöitä, josta päättelimme että kohteessa harrastettaisiin patikointia. Tarkistin Pentti Korpelan vaelluskirjasta, että Ojenin länsipuolelta lähteekin useampi vaellusreitti.

Googlailun tuloksena löysin myös tällaisen vaelluskartan Juanin luonnonsuojelualueen vaelluskohteista. Ensi kerralla lähtisinkin Ojeniin vaelluskengät jalassa koko perheellä! 


Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Paljon olisi, mistä kertoa, mutta pala kerrallaan. ;)

Fuengirolassa vietetään vuosittain syksyllä perinteikästä paikallista espanjalaista Feriaa eli festivaalia Fuengirolan suojelupyhimyksen Virgen del Rosarion kunniaksi. Ferian sanotaan olevan yksi merkittävimmistä vuotuisista juhlista Andalusiassa. Se onkin oivallinen tapa paitsi pitää yhdessä hauskaa, myös sukeltaa syvälle espanjalaiseen kansankulttuuriin.

Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa lapset saavat viettää tänä aikana viikon mittaista Ferialomaa, joka toimii myös koululaisten syyslomana.

Kerron nyt vuoden 2014 Feriaviikosta antaakseni samalla jonkinlaista kuvaa myös siitä, mitä saattaisi olla odotettavissa tulevina vuosina. Lisätietoa Fuengirolan ajankohtaisista juhlista saat Fuengirolan sivuilta kalenteri-osiosta ( INICIO / DÓNDE VAS / Fiestas / Calendario ).

Lapsella ja äidillä on samanlaiset Flamenco-mekot <3

Hevosilla on tärkeä rooli Ferialla esimerkiksi kulkueissa ja Feria-vieraiden kuljettajina.

Ferialla näet sekä pieniä että isompia kauniisti pukeutuneita festivaalivieraita

Tyypillisin asu on perinteinen Flamenco-asu. Asut ovat hurmaavia!

Poliisi on myös ratsain mukana Feria-alueella

Vuoden 2014 virallinen ohjelma löytyy PDF-tiedostona täältä sekä suomeksi että englanniksi (englanniksi alkaen PDF s.31 / ohjelman sivunumero 59). PDF-ohjelmaan linkittävä sivu Fuengirolan vuoden 2014 Feriasta löytyy täältä.

Yleistä Fuengirolan Feriasta

Feria keskittyy Fuengirolan Feria-alueelle (Palacio de la Paz), jossa toimii esimerkiksi tivoli iltaisin klo 17 alkaen.  Alueella on tällöin myös runsaasti ravintolatarjontaa. Kannattaa siis säästää illallisrahat tänne. ;) Jos et myöskään ole vielä maistanut espanjalaista uppopaistettua leivonnaista Churrosia niin tee se täällä! Mikäli et ole kovan volyymitason ystävä, suosittelen myös vaikkapa metsurin korvasuojia; meteli on ehkä kolme kertaa yhtä kova kuin Suomessa Lintsillä!

Myös muualla kaupungissa on järjestettyä ohjelmaa pitkin viikkoa. Viikon mittaan voit nähdä juhla-asuun pukeutuneita espanjalaisia viettämässä Feriaa. Merkittävässä osassa ovat myös hevoset, joita näet paitsi kulkueissa, myös viemässä vieraita ferialle.

Palacio de la Paz on Fuengirolan pääasiallinen Feria-alue

Ferian 2014 aikana järjestetty ohjelma

Järjestettyä ohjelmaa on pitkin viikkoa. Tässä esimerkkejä vuoden 2014 ohjelmasta:

1) Lauantai 4. lokakuuta: 38. hevosenkesytyskilpailu klo 12 sekä klo 17.
Paikka: Plaza de Toros de Fuengirola, Fuengirolan härkätaisteluareena.
Hinta: 3€.

2) Tiistai 7. lokakuuta: Ulkoilmamessu klo 10.30 sekä kulkue, joka lähtee Plaza de la Constitucionin aukiolta messun jälkeen ja arvioidaan päättyvän klo 14.30.
Paikka: Plaza de la Constitucion
Kulkueen reitti:
Plaza de la Constitución, Avda.
Condes San Isidro, camino de Coín, Avda.
Juan Gómez “Juanito”, C/ Hnos. Pinzón,
Avda. Condes de San Isidro, plaza de la
Constitución and Temple.
Hinta: Maksuton.

3) Keskiviikko 8. lokakuuta:
Lasten päivä klo 17 alkaen.
Ohjelmassa sanottiin, että tivolin laitteissa saisi käydä puoleen hintaan. Mitään alennuksia emme tosin nähneet emmekä saaneet, jollei sitten listahintoja oltu muutettu. Laitteet olivat kuitenkin edullisia, vain n.1,5€-2€/laite (ainakin niissä joissa me kävimme, joku erikoisempi saattaa toki maksaa enemmänkin).

4) Torstai 9. lokakuuta:
Abraham Mateo, Espanjan oma "Justin Bieber" tai "Robin" konsertoi Klo 22.
Paikka: Palacio de la Paz:n (pää feria-alueen) auditorio.
Hinta: 10/15€.

5) Perjantaina 10. lokakuuta:
Virgen del Rosario hevoskulkue klo 17.
Paikka: Paikka jäi minulle arvoitukseksi. Yritimme Feria-alueella, mutta siellä ei ollut kulkuetta. Ehkä se olisi ollut Plaza de la Constitucio:lla?
Hinta: maksuton

Kuvia Fuengirolan Ferian Tivolista

Tivolialuetta. Maailmanpyörä oli aika ehta menopeli;
monta kierrosta ja lopussa meno vain kiihtyi!

On shakea jos minkälaista.

Tässä ajeltiin vuoristoradassa kissan suuhun!

Tässä on "härkä", jonka selästä tippuu varmasti. :D

Saisiko olla sähköveneajelua?

Haluatko lentää kovaa ja korkealla?

Ei muuta kuin menoksi! Hasta luego, hauskoja fiestoja!

Väsäsin oikein runonkin ;)

Aurinkorannikko sopii myös vaeltajalle

Minulle vaeltamisella on erityinen paikka sydämessä, sillä minulla on monia lämpimiä muistoja vuorilta eri maista esimerkiksi opiskeluaikojen ulkomailla asumisten myötä. Olen istunut suuren kaatuneen puun kannon alla pitämässä yllättävää lumimyräkkää, joutunut jännittämään kun juna on jäänyt vuorelle jumiin, kuunnellut vaellusmatkalla veljeni rakastumisesta nykyiseen vaimoonsa, jäänyt lumirajalle vetämään happea ilman ohetessa ja huippukuntoisten ystävieni kiivetessä yhä korkeammalle ja niin edespäin... Kaunis kiitos kaikille, jotka olette vaeltaneet kanssani!

Suunnitellessamme Fuengirolaan muuttoa en osannut arvata, että Aurinkorannikkokin tarjoaisi kävijöilleen pitkien rantojen lisäksi kauniita, kivikkoisia vuoria. Sain kokea ihanan yllätyksen kun laskeuduimme ensi kerran Málagan lentokentälle ja ajoimme vuokra-autolla Fuengirolaan - moottoritie halkoo Benalmádenassa vuoren rinnettä kauniissa maisemissa n. 200m korkeudessa meren pinnasta ja laskeutuu siitä alas Fuengirolan rannikolle. Muutettuamme tänne minulle onkin ollut selvää, että herättäisin täällä tätä ihanaa harrastusta henkiin, ainakin vähän.

Kuuman kesäkauden hiljalleen väistyessä ja syyskuun vaihtuessa lokakuuksi pääsinkin rakkaan mieheni kanssa kahden ensi kerran lyhyehkölle vaellukselle Fuengirolan Los Pacosista Mijas Puebloon. Alta näet maiseman, jossa reitti kulkee. Kuvan keskiosassa näkyvä tie on osa reittiä, joka kulkee valkoiselle Mijas Pueblon kylälle.

Eräs ystävällinen tuttavamme lainasi meille Pentti Korpelan vaelluskirjaa, jossa reitti Los Pacosista Mijasiin oli kuvattu yksityiskohtaisesti (reitti 21, Maaseutukierros). Tästä oli paljon hyötyä, sillä reittiä ei oltu merkitty. Pelkällä suuntavaistolla olisimme harhautuneet reitiltä monet kerrat. (PS. jos jollakulla on myydä kyseinen kirja, ostaisin sen mielelläni. Kuulin, että painos olisi kirjakaupasta loppuunmyyty? Tai jos tiedät vaelluskartoista niin nekin vinkit olisivat tervetulleita.)

Reitti Los Pacosista Mijas Puebloon

Kirjaan on merkattu reitti Fuengirolan rannikolta asti, mutta itse aloitimme vaelluksen Los Pacosista Mijas Puebloon läheltä suomalaisten suosimaa Girasolin asuinaluetta. Tien nimi oli Camino de la Cantera. Reitti kulkee ensin yhden moottoritien yli ja toisen (E-15) ali ja toisella puolella muutaman sata metriä sen (E-15) vierustaa. Sen jälkeen se lähtee hiljalleen kohoamaan kohti Mijas Puebloa. Korkeuseroa on hyvin maltillisesti, meidän aloituspisteestä ehkä 400m luokkaa. Kilometrejä meillä kertyi yhteensä noin 12. Reitti on helppokulkuista, päällystettyä tai päällystämätöntä tietä. Reitti sopiikin myös vähän vaellusta harrastaneille, esimerkiksi iäkkäämmille ja miksei perheellisillekin. Toki lasten pitää olla kävelyyn tottuneita ja eväitä sekä juotavaa kannattaa olla riittävästi mukana. :)

Aikaa meillä meni reissussa ruokailuineen ja valokuvauksineen n.3,5h. Jos lapsia olisi mukana, tekisin siitä suosiolla koko päivän ohjelman. Lasten kanssahan ei yleensä muutenkaan ehdi kuin yhden asian päivässä, eikö niin. ;)

"Virallinen" Korpelan kirjan reitti olisi palannut takaisin eri reittiä, mutta me palasimme ajan puutteen vuoksi samaa tietä takaisin. En kirjoita reittiä nyt auki, sillä se löytyy kyseisestä kirjasta. Sen sijaan jaan kuvia, joita olen matkan varrelta ottanut. Suosittelen lämpimästi tätä reittiä - kysy ohjeet vaikka joltakulta kirjan omistavalta!

Me olemme mieheni kanssa siinä mielessä onnettomia, että kun urheilemme niin otamme aika varmasti kaikki kuluttamamme kalorit takaisin ruokailun merkeissä. Söimmekin Mijasissa salaatin ja pizzan puoliksi. Koska pizza ei ollutkaan jätti niin harhauduimme vielä ostamaan jonkinalaisessa sokeriliemessä paahdettuja pähkinöitä. Voin kertoa, että nämä lämpimät pähkinät olivat taivaallisia. :-P

Kuvia Los Pacos - Mijas Pueblo -reitin varrelta

Mieheni - hän rakastaa näitä havupuita ja tätä rauhaa

Perillä Mijas Pueblossa

Perillä Mijas Pueblossa huomasimme, että tämä paikka todella vetää puoleensa. Kun tähän aikaan (torstaina klo 11.30) olisi Fuengirolan junakadullakin melko hiljaista niin Mijas Pueblossa on täysi meno päällä! Kiinalaiset räpsivät kuviaan ja ravintoloissa on asiakkaita.

Mijasin miehet

Pizza Quattro Stagioni

Petollinen pähkinäkoju, kerran kun ostat niin koukkuun jäät!

Must have -pähkinät. Onhan niissä sentään protskua! 0:)

Tällaista tällä erää! Tulette varmasti näkemään myös muita vaellukseen liittyviä postauksia.
Hasta luego!