Hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille! Olkoon vuotesi 2015 onnellinen!

Me olemme olleet reissussa muutaman päivän. Ajelimme ensin Fuengirolasta Valenciaan, jossa yövyimme kaksi yötä. Siitä jatkoimme tänne Barcelonaan, jossa yövymme myös kaksi yötä ja jatkamme Suomeen huomisaamuna 10 päiväksi.

Tämä rannikkoreissu muotoutui pienen yllätyksen jälkeen; lentoyhtiö Snowbird perui menolentomme Suomeen kokonaan ja meillä olikin vain (Norwegianin) paluuliput Helsinki-Malaga-välille jäljellä. Vaihtoehtoja etsiessäni muiden lentoyhtiöiden hinnat olivat kallistuneet niin paljon, että tuumailin että samalla hinnalla melkeinpä reissailemme pitkin Espanjaa ja lennämme Barcelonasta, josta löysin edullisemmat liput Suomeen. No ehkä kokonaisuus tuli tällä tavalla hieman kalliimmaksi, mutta olipahan ainakin hyvä syy matkustella halki Espanjan rannikon. ;)

Barcelona ja Valencia ovat upeita kaupunkeja, mutta parhaimmin minulle silti tästä reissustamme on mieleen jääneet näkemämme valtavan suuret mandariini- sekä muut sitrushedelmätarhat sekä oliviitarhat Malaga-Barcelona-välillä. Tässä maassa kasvaa ihan mieletön määrä vitamiineja! Respect! :D

Minä ja tyttäreni La Sagradan edustalla Barcelonassa.

Laitan kuvia ja reissukertomusta tarkemmin ehkä koti-Fuengirolaan palattuamme. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta 2015!

Jouluaatto on ovella. Lapset pääsivät joululomalle jo viime viikon perjantai-iltana, jolloin Aurinkorannikon suomalainen koulu piti upean sekä perinteikkään joulujuhlan Teatro Las Lagunasissa Mijasissa.

Fuengirolan liikenneympyröitä on koristeltu joulutähdin. Teiden ylle sekä ympäristöön ripustettuja jouluvaloja olemme ihailleet paitsi Fuengirolassa niin myös Mijasissa, Málagassa ja Istánissa.

Fuengirolassa istutetaan joulun aikaan joulutähtiä liikenneympyröiden alueille

Ikkunalaudallamme (ulkona!) komeilee joulutähti

Me teemme tästä joulusta oman näköisemme. Emme ole leiponeet muuta kuin mustikkapiirakan, josta on näin aatonaattona enää rippeet jäljellä. Ostimme Aurinkorannikon suomalaiselta koululta laatikot sekä maustekakkua. Ewald'silta ostimme (ruotsalaisen) valmiskinkun, sinappia, hapankorppua ja ruisleipää. Thelman pullapuodista hain Marlin glögiä. Anna's pipareita sekä joulutähden ostin Carrefourilta. Ikealta ostin valmiselementti-piparkakkutalon, jonka mieheni liimasi sokerilla ja lapseni koristelivat karkeilla. Suklaata ja silliä tuli myös Ikealta mukaan. Hyvät on joulueväät. :)

Ikean Valmiselementti-piparkakkutalo koottuna ja koristeltuna

Siivosin minkä siivosin, alakerran ikkunat pesin, mies putsasi viemärit, ja muuten menemme normaalilla viikollasiivouksella. Käsilaukkuni olisi ollut ehkä ensisijainen siivouksen kohde, mutta sekin jäi.

Höyrypäisen siivoamisen ja kokkaamisen sijaan olen yrittänyt hiljentyä jouluun sekä katsella ympärilleni. Olen pohtinut joulun merkitystä minulle sekä sitä, mikä Joulussa on minulle tärkeää. Kerron nyt tässä joitakin ajatuksiani Sydämeeni Joulun teen -sanojen siivittämänä. Lopuksi annan vuoron lapsilleni, jotka laulavat teille joululaulun.

On Jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen

Joulu. Jeesuksen syntymäjuhla. Saamme elää armosta, jokainen sydämissämme. Armo ei ole kiinni siitä, mitä teen tai mitä jätän tekemättä, miten joku muu armon minulle määrittää. Jouluyön hiljaisuus on sydämen säveltä armossa. Kuuntelen tuota säveltä ja riemuitsen Joulun lahjaa.

Ja sanaton on sydämeni kieli

Kerjäläinen kerjää lähikaupan nurkalla. Häneltä puuttuu hampaita. Hän hymyilee minulle, hän puhuu lapsilleni. Isoäidiltä hän näyttää. Ei huumenarkkarilta (joita kerjäläisissä täällä valitettavasti kuulemma myös on), vaan sellaiselta ihmiseltä, jolla ei ole varallisuutta. Kerran näin kun hänen kerjuupäivänsä oli päättynyt ja hän tuli puiston läpi syöden patonkia suu hymyssä. Ruokaan varmasti kerjää. Yksi Andalusian lukuisista köyhistä. Kuljen monesti ohi, mutta nyt pysähdyn, annan rahan, toivotan Feliz Navidad. Hän kiittää hymyillen ja toivottaa meille Feliz Navidad.

Kaikille kerjäläisille en voi antaa. Kaikkia en muutenkaan voi auttaa niin paljon kun haluaisin. Muistelen kuitenkin kaikkia rakkaita, erityisesti heitä, joille joulu on haastavaa aikaa.

Joulu on sanaton, joulu on sydämessä. Joulu on hiljentymistä toisen rinnalle, kuuntelemista vaikkei kaikkea ymmärtäisi. Kerjäläinen, vähempi, ystäväni, lapseni, puolisoni, kuka tahansa lähempi tai kauempi lähimmäinen. En tarvitse aina sanoja tai erityisiä tekoja rakastaakseni, voin tehdä sen olemalla läsnä, kuuntelemalla, muistamalla.

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen

Olemme nyt täällä Espanjassa, kaukana koti-Suomesta. Tähdet pukevat öistä avaruutta eri kulmasta. Joulupukki ei tule tänä vuonna meille kotiin korvatunturilta saakka, hän tuo joululahjat minikokoisen tekokuusemme juurelle.

Vaikka marraskuuta en rakastakaan ja minulle meinaa tulla kylmä jo pelkästä talvikuvien katselusta somessa, niin juuri nyt Joulun aikaan olen onnellinen ollessani suomalainen. Varpunen Jouluaamuna kuuluu Radio Finlandiasta, suomikaupoissa käy vilinä; me suomalaiset olemme pysähtymässä Jouluun suomalaisina. Huomaan, että juuri Jouluna minullekin on tärkeää olla suomalainen, metsäisen luonnon ja rehellisen ahkeruuden kansalainen. Suomeen tulisi varsinainen ikäväkin varmasti jos täällä ei kuulisi suomalaisia joululauluja, näkisi muita suomalaisia ja saisi glögiä, piparia ja ruisleipää. Katselen tähtiä täältä etelästä, ja lähetän Suomeen paljon terveisiä. <3

Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli

Kävimme aatonaattona jouluvaelluksella Istánissa. Näimme kauas vuorille ja järvelle. Olimme luonnon keskellä hiljaisuudessa. Kaksi lapsistani laittoi tonttulakin päälleen jouluvaelluksen aikana. Paluumatkalla kuulumme Herzogenbergin Jouluoratoriota. Enkeli taivaan kuului saksaksi osana jouluoratoriota; siinä vaellukselta hiljentyneellä mielellä taivas tuntui koskettavan maata.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Näissä ajatuksissa käymme joulun viettoon Espanjan Fuengirolassa. Toivotamme kaikille Hyvää Joulua lastemme oppiman joululaulun sävelin. Video on otettu tänään Istánissa. Jos et näe alla videota, voit avata sen tästä.

Kolme yötä Jouluun on. Lapsemme ovat jo joululomalla. <3

Kuluneella viikolla pääsin siskoni sekä hänen ystäviensä kanssa käymään vaelluksella Mijasin luoteisosassa, Enterrios-nimisellä alueella Sierra Blancan maisemissa. Kyseessä ei ollut "perinteinen" vaellusreitti Mijas Puebloon vaan Pentti Korpelan reitti 20 Espanjan Aurinkorannikon patikkareitit -kirjasta.

Pentti Korpelan reitti 20 Sierra Blancan maisemissa - kaunis ja rauhallinen reitti, jolle ei valitettavasti kannata enää mennä :(

Maaston kauneudesta huolimatta reitille ei kannata enää mennä. Maamerkit kuten maantiet (!) eivät täsmänneet reitin alkutaipaleella ja maastosta puuttuivat varsinaiset kulkuväylät välillä kokonaan. Joen ylittäminen n. 10 kertaa kävi myös melkein jo työstä. :) Matkanjohtajana minua jännitti kovin, että olemmeko varmasti oikealla reitillä. Sekä lapsille että vanhuksille vaellus olisi ollutkin melko mahdoton. Arroyo del Laurel- ja Arroyo de los Colmenas -jokien haarauman jälkeen jouduimme alittamaan eläinlaitumen aidan ja päädyimme tietämättämme yksityiselle eläinten laidunmaalle.

Harjun juurella vastaamme tuli laiduntavia hevosia sekä aaseja. Meitä jännitti, ovatko vapaana laiduntavat hepat sekä erityisesti aasit kilttejä. Onneksi olivat. Hepat tulivat meitä moikkaamaan, yksi ruskea hevonen tuhisi tyttöjen korviinkin useita kertoja. :) Tytöt taisivat saada hienoja selfieitäkin hepan kanssa. ;) Ensin hepat lähtivät myös peräämme, mutta onneksi jäivät vähän ajan jälkeen paikoilleen laiduntamaan.

Harjun rinteellä vastaamme tuli puolestaan lehmä ja vasikka. Lopulta harjun kukkulalla tuli itse tilan omistaja autolla vastaan; sanoi espanjaksi, että tila on yksityinen sekä kysyi, mihin olemme menossa. Palasimme takaisin autolle maantietä pitkin vaelluskirjaan merkityn reitin sijaan - onneksi, sillä omistaja löytyi autoineen useammasta mutkasta matkan varrella. Ilmeisesti katsoi, että varmasti pysymme tiellä.

Pienestä jännityksestä huolimatta maisemien kauneus sekä maaseudun rauha yhdistettynä vaelluksen iloon sekä juuri sopivaan lämpötilaan (ehkä n.17c, aurinkoinen ilma) saivat minulle lämpimän rauhoittuneen olon sekä samanaikaisen valtavan ilon sydämeen. Juuri tämän vuoksi haluan olla täällä Espanjassa!

Tässä kuvia vaellukseltamme. Enjoy Mijas & Sierra Blanca!

Maaseudun rauhaa Mijasissa <3

Ylitimme joen lähemmäs 10 kertaa

Reitti kulki useita kertoja joen yli. Tässä olemme saapumassa Arroyo del Laurel- ja Arroyo de los Colmenas -jokien haaraumalle.

Sierra Blancan huiput siintävät edessäpäin

Nautin rauhasta, ilmoista ja maisemista!

 

Aasinvarsa

Aasinvarsa sekä heppa

Harjulla kasvoi korkkitammipuita, näitä ihania satumetsäpuita :)

Reitin varrella, harjulla kasvoi valtavan iso yksinäinen eukalyptuspuu. Taustalla on raunioitunut talo, johon aasinvarsa aikoo juuri kävellä.

Kohti harjun lakea - lehmä sekä vasikka oikealla

Lehmä ja vasikka

Rauhan tyyssija - ennen kuin tilan omistaja saapui

Harjulta rannikon suuntaan

Saimme näin joulun alla seuraksemme ihanan lapsivieraan perheineen, tokaluokkalaisen tyttäremme luokkatoverin Suomesta. Olin aivan liikuttunut kun luokkatoveri toi mukanaan monen monta kirjettä luokkatovereilta Suomesta. Ystävyys on yksi parhaimmista sekä tärkeimmistä asioista maailmassa. On ilo nähdä, että lapsillani on ystäviä, jotka muistavat. <3

Säästimmekin Bioparcissa käymisen tähän ajankohtaan. Ekaluokkalainen poikamme oli aiemmin syksyllä päässyt Bioparciin kaverisynttäreille, joten hän sai toimia oppaana.

Bioparc Fuengirola lyhyesti

Fuengirolan Bioparcissa on nisäkkäitä, matelijoita, lintuja ja hyönteisiä. Lajeja on sen verran rajallisesti, että ne kiertää hyvinkin parin tunnin aikana. Eläintarha on melko kompakti - kävelyä tulee kaikkineen varmaankin korkeintaan kilometri, ei ehkä sitäkään. Bioparc on siis kooltaan huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Korkeasaari.

Ekaluokkalaisen oppaamme tärppejä olivat lepakot sekä skorpionit. Skorpioneja emme kuitenkaan valitettavasti nähneet, joko ne olivat piilossa tai sitten kokonaan poissa. Sen sijaan pääsimme "Madagascarin saarelle" kierrokselle puoliapinoiden aitaukseen. Kierroksia Madagascarin saarelle järjestään usein - mennessäsi Bioparciin käy katsomassa "väärinpäin käännetyn puun" edustalta ajankohta jolloin seuraava kierros järjestetään. Bioparcissa olisi ollut myös nisäkkäiden ja lintujen esitys - lukemani mukaan jopa 40 eläintä olisi koulutettu näyttäytymään yleisölle. Tämä olisi järjestetty klo 17 (maanantaina) ja meillä oli siihen aikaan jo muuta menoa, joten emme jääneet sitä katsomaan. Olisi varmasti ollut kyllä mielenkiintoinen katsoa!

Hinta Fuengirolan Bioparciin ei ihan ilmainen ollut - se maksoi 12.5€/lapsi ja 17,90€/aikuinen. Kesäaikaan löytää useista paikoista (esimerkiksi hotelleista) muutaman euron alennuslippuja. Myös Facebook-sivuilla Bioparc näyttää mainostavan alennuksista. Niitä kannattaa seurata jos haluaa säästää muutaman euron.

Kuvia Fuengirolan Bioparcista

Enemmittä puheitta - kertokoon kuvat  puolestaan. Kuvasin suurimman osan nisäkäslajeista, muista valikoiden. Jonain päivänä kyhään vielä kuvagallerian koko blogini kuvamateriaalista. Mañana -- joskus. ;)

Ensin kuvia matelijoista.

Seuraavaksi kuvia nisäkkäistä.

Imetyshetki <3

 

Lepakot

Lopuksi vielä muutama kuva linnuista.

Näillä mennään. Mukavaa päivänjatkoa - Hastaluego!

Nyt kun 8v ja 7v lapsillamme alkaa syyslukukausi olla loppupuolella, ajattelin kirjoittaa joitakin ajatuksia kokemuksistamme Aurinkorannikon suomalaisesta koulusta.

Jokaisen lapsen koulutaival on yksilöllinen. Minkälainen kouluvuosi lapsella on, riippuu monesta eri tekijästä. Siihen vaikuttavat mm. millainen yhteisö on oma luokka, millainen on opettaja, kuinka hyvin opettajan kanssa sujuu, miten oppiminen vastaa omia kykyjä ja kiinnostuksia sekä miten hyvin koulu tukee lapsen erityisiä tarpeita. Kokemuksia on siis juuri niin monta kuin on oppilasta sekä vanhempaa, joten voin heti alkuun sanoakin tämän kokemuksen olevan osin subjektiivinen.

Aurinkorannikon suomalainen koulu panostaa lasten sopeuttamiseen

Olen ollut kouluvuoden alusta saakka positiivisesti yllättynyt siitä, miten Aurinkorannikon suomalainen koulu panostaa lasten sopeuttamiseen uudessa ympäristössä. Näitä panostuksia ovat esimerkiksi kerhotoiminta, koulun kirjasto, teemapäivät sekä lukion kahvila.

Koulussa toimii tällä hetkellä kahdeksan eri kerhoa: draamakerho, espanjan kerho, kokkikerho, kuvataidekerho, mediakerho, musiikkikerho, sählykerho ja liikuntakerho. Kerhot järjestetään iltapäivisin ja ne ovat lapsille maksuttomia. Osa kerhoista on tarkoitettu hieman vanhemmille koululaisille, osa pienemmille ja osa kaikenikäisille.

Koululla on oma kirjasto, josta lapset sekä aikuisetkin voivat lainata kirjoja. Opettajat vievät lapset kerran viikossa lapset kirjastoon koulupäivän aikana. Kirjasto on avoinna myös muutamina päivinä viikossa iltapäivisin.

Lukion puolella toimii kahvila, josta voi ostaa esimerkiksi ruisleipää täytteellä, kahvia, karjalanpiirakkaa ja erilaisia leivonnaisia. Käymme siellä toisinaan siellä välipalalla silloin kun jommallakummalla koululaisellamme päättyy koulu toista aiemmin.

Teemapäivistä tähän mennessä on järjestetty kouluaikana rantapäivä, jonka teemana oli ryhmäyttäminen, sekä lauantaityöpäivä, jossa oli kestävän kehityksen teemaan järjestettyä toimintaa yhdessä koulukummien kanssa. Lisäksi kouluajan ulkopuolella on järjestetty Rock the School -hyväntekeväisyystapahtuma huoneistohotelli Nuriasolilla Aurinkorannikon suomalaisen koulun tukemiseksi. Koululla puolestaan järjestetään esimerkiksi joulumyyjäiset vuosittain. Tulevana viikonloppuna tokaluokkalainen tyttäreni on pyynnöstä menossa joidenkin koululaisten kanssa esiintymään Torremolinosissa järjestettävään Suomen itsenäisyyspäivän juhlaan. Kevätpuolella vanhempainyhdistys järjestää laskettelureissun Sierra Nevadaan. Oppilaat siis pääsevät osallistumaan ja esiintymään erilaisissa toiminnoissa halutessaan useita kertoja vuoden aikana.

Lapsista välittäviä opettajia

Kokemuksemme lastemme opettajista ovat olleet positiivisia. Lapsemme pitävät opettajistaan ja menevät kouluun mielellään.

Ensimmäisessä vanhempainillassa minua kuitenkin hätkähdytti se, kun istuin ensimmäisen luokan tuolilla ja kuuntelin, kuinka opettaja muistutti säännöllisen arjen tärkeydestä: kuinka aamiainen on tärkeä saada syötyä kouluaamuna ja kuinka riittävä yöuni on tärkeää lapselle. Nyökyttelin, että ilman muuta, lapsi tekee työtään koululaisena ja ruoka ja uni ovat edellytyksiä sille että lapsi jaksaa töitään tehdä.

Sittemmin olen pohtinut, että ehkä opettaja ei turhaan muistutellut, tuleehan itseni lisäksi moni muukin tänne välivuoden viettoon. Kun asutaan uudella seudulla, on mukava nähdä uutta ja tuleekin sitten touhuttua paljon viikonloppuisin ja jopa arkisin. Monilla käy myös paljon vieraita Suomesta. Helposti tällaiset - usein mukavatkin - asiat helposti muuttavat arjen rytmiä ja se näkyy lapsilla väsymyksenä. Väsynyt lapsi ei jaksa opiskella ja pahimmillaan voi koko lapsen kouluvuosi kärsiä liiasta menosta. Jos kouluvuosi kärsii, voi vaikutelma koko Espanjasta kärsiä, sillä lapsella suuri osa ajasta vietetään koululla. Negatiivinen mielikuva Espanjasta on tuskin monenkaan vanhemman toive.

Siksi Ei voi olla hyvä vastaus jos on ollut paljon menoa. Meillä Ei on jonkin verran käytössä, eivätkä lapsemme siitä kärsi yhtään. En ota opettajan neuvoja arjesta nokitteluna vaan välittämisen eleenä koko luokalle. Pitäkäämme huolta lapsistamme, että jaksavat tehdä työtänsä koululla ja että heillä jäisi hyvät muistot kouluvuodestaan Aurinkorannikolla!

Aurinkorannikon suomalaisen koulun koululaisille kunnon ruokaa

Mainitsemisen arvoista on, että lapsemme saavat nauttia joka päivä koulun ruokalassa alusta loppuun saakka itse tehdystä ruuasta. Aurinkorannikon suomalainen koulu ei käytä kouluruokailussa lainkaan puolivalmisteita. Kaikki, myös esimerkiksi pinaattiletut, valmistetaan alusta alkaen koulun keittiöllä. Tämä on mielestäni aivan loistavaa palvelua lapsille!

Kaksikielisyyden näkyminen koululla jännitti

Lastemme aloitettua koululla minulle selvisi, että koululaisista yllättävän moni puhuu muutakin kieltä kuin suomea. Suomen kansalaisuus on edellytys oppilaaksiotolle sekä se, että hakijalla on kotipaikkakunta Suomessa. Opetus koululla tapahtuu täysin suomeksi sekä suomalaisen koulujärjestelmän mukaista oppimissuunnitelmaa noudattaen. Voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi toinen vanhemmista on kotoisin muualta kuin Suomesta, jolloin kotona puhutaan kahta kieltä. Jos yhdelle luokalle kertyy paljon kaksikielisiä lapsia, voi se opettajalle asettaa erityisiä haasteita. Miten opettaa niin että kaikki varmasti ymmärtävät eikä opetuksessa myöskään jäädä jälkeen? Riittääkö S2-opetus (suomi toisena kielenä) vai tarvitaanko muuta erityistä tukea?

Vanhempainillassa painotettiin suomen kielen merkitystä sekä kehotettiin esimerkiksi lukemaan lapsille suomalaisia kirjoja. Omasta vanhemman näkökulmastani pohdin itse, aiheuttavatko toisten kielelliset haasteet rauhattomuutta luokalle ja jäädäänkö opinnoissa jälkeen. Nyt puolen vuoden jälkeen voin omista lapsistani sanoa, että ainakaan heidän oppimistaan ei joidenkin lasten kaksikielisyys ole hidastanut.  Kyseltyäni pojaltani, onko heidän luokallaan rauhatonta niin hänen mielipiteensä oli, että ennen oli rauhattomampaa ja nykyään rauhallisempaa. Hänen luokallaan on noin kolmasosa lapsista S2-opetuksessa, isosiskon luokalla vähemmän. Ensimmäisellä luokalla onkin usein kuulemma toinen opettaja/avustaja avustamassa tunnilla.

Kun nyt tarkemmin vertaan lastemme luokkia heidän aiempiin luokkiinsa Suomessa, voin todeta että itse asiassa lastemme helsinkiläisessä eskarissa ja koulussa ollut aivan samalla tavoin runsaasti kaksikielisiä lapsia. Siinä mielessä lapsillemme muutos ei siis ole ollut suuri. Olen siellä kannustanut lapsiani opettamaan suomea koulukavereilleen sekä kohtelemaan toisia tasavertaisesti ja heillä onkin hyviä ystäviä myös eri kulttuureista. Täällä lastemme koulumatka jatkuu, ja kun huolehdimme lastemme arjesta niin se varmasti kuitenkin merkitsee oppimisen kannalta lapsillemme paljon enemmän kuin se, miten hyvin koulukaverit puhuvat suomea.

Kouluun vieminen ja sieltä hakeminen vie aikaa

Useat tietävätkin, että Espanjassa lapset pitää aina viedä sekä hakea koulusta aina seitsemänteen luokkaan saakka. Tässä mielessä Aurinkorannikon suomalainen koulu ei poikkea muista Espanjassa toimivista kouluista. Itselläni tämä on ollut tiedossa, ja ollessani nyt vuorotteluvapaalla ei vieminen ja hakeminen vaikeuta arkeani. Molempien vanhempien kokopäivätyö olisikin toki käytännössä mahdotonta meille täällä.

Nyt kun meillä on aikaa aamullakin, kävelemme aamuisin kouluun ja saamme siinä päivittäistä hyötyliikuntaa. Kotiin haemme lapsemme yleensä autolla. Minusta on itse asiassa mukavaa, että voimme saattaa lapsemme kouluun joka päivä - he todennäköisesti tulevat myöhemmin muistamaan, miten äiti ja isä joka päivä saattoivat heidät ihan koulun portille saakka. Toki silloin kun lapset pääsevät eri aikaan tai heillä on hyppytunteja ennen kerhoja minusta joskus tuntuu, että minulla menee puolet päivästä koululle viemiseen ja sieltä hakemiseen. :)

Jos asiat Suomessa eivät ole kunnossa, ei Espanjan aurinko pelasta

Aurinkorannikolla puhutaan paljon ihmisten keskuudessa sekä lehdistössä siitä, millä mielin Espanjaan muutetaan, olipa kyse sitten koulu-, työ-, tai muunlaisesta elämästä. Useimmat varmasti suunnittelevat tulonsa tänne, huomioiden muuttoon liittyvät kustannukset, omat tukiverkostot sekä muut arkeen vaikkuttavat seikat. On myös kuitenkin henkilöitä, jotka muuttavat Espanjaan harkitsemattomasti liian suurin odotuksin ajatellen, että aurinko sekä Espanjan edullinen hintataso pelastavat mahdollisilta muilta ongelmilta. Toivotaan, että töitä löytyisi ja aloitettaisiin sitten täällä uusi elämä.

Vaikka Espanjan hintataso on Suomea edullisempi, pitää tänne muuttaessa varautua esimerkiksi muuttamiseen liittyviin kustannuksiin, koululaisten osalta koulumaksuihin, sairausvakuutuskustannuksiin, Kelan tukien mahdollisiin muutoksiin ulkomailla asuttaessa, asumiseen liittyviin kustannuksiin (kuten vuokratakuuseen ja välittäjän palkkioon), sekä kouluun tai töihin kulkemiseen. Rahaa ei välttämättä tule juuri silloin kun sitä itse toivoo ja toisaalta sitä saattaa alkuun palaa enemmän kuin etukäteen arvioisi.

Aurinkorannikko ei suinkaan tarjoa jokaiselle suomalaiselle töitä. Useat tekevät täältä töitä etänä Suomeen eivätkä siten voi tarjota muille töitä. Monille ei löydy alaa vastaavaa töitä täältä lainkaan. Toisille olisi töitä, muttei maksukykyisiä asiakkaita. Suomalaisten keskuudessa on jo paljon kilpailua esimerkiksi palvelutoiminnoissa sekä kiinteistövälityksessä. On myös harmaata taloutta - myös suomalaisten keskuudessa. Tänne ei missään nimessä kannata tulla laukut pakattuina ja Suomen ovet suljettuina, vaan aina kannattaa miettiä mitä teen jos täältä ei löydykään työtä.

Aurinkorannikolla ei myöskään ole Suomen kaltaista sosiaalitoimea, joka auttaisi tiukan paikan tullessa. Leipäjonoistakaan en ole kuullut - sen sijaan kerjäläisiä olen kaduilla nähnyt, myös suomalaisia sellaisia. Aurinkorannikon suomalainen koulu yhdessä suomalaisen seurakunnan kanssa voi yrittää auttaa koululaisia perheineen, mutta varsinaisia sosiaalityöntekijöitä ei tällä hetkellä valitettavasti ole tarjolla suomalaisille. Jos Aurinkorannikolla ei arki suju ja avun tarve on suuri, voi perheen arjesta tulla hyvin haastavaa ja ongelmat paisua turhan suuriksi tukiverkostojen puuttuessa.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP) on jättänyt Suomen hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaalityöntekijäpalveluista 12.11.2014. Asiasta kirjoittaa Suomalainen Espanjassa no 227.

Nuorille ei ole tarjolla yhtä kattavasti nuorisotoimintaa kuin Suomessa. Ei ole esimerkiksi nuorisotaloa, johon mennä perjantai-iltaa viettämään. Suomenkieliset harrastusmahdollisuudet ovat rajallisia. Alkoholijuomat - jos niitä saa ostettua - ovat edullisempia kuin Suomessa, ja alkoholikierteeseen joutuessa voi niin nuorempi kuin vanhempikin ajautua huonoille teille. Vaikka Aurinkorannikon suomalainen koulu tekeekin parhaansa koululaisten sopeuttamiseen, jää vanhemmille kuitenkin täällä erityinen vastuu pitää nuoristaan huolta.

Asumme itse ihanien ruotsalaisten naapureissa ja meidän on tässä hyvä olla perheellä. Koulun porteilla on mukava olo, sillä kaikki vastaantulevat vanhemmat tervehtivät meitä iloisesti. Meillä vanhemmilla on usein myös juttukavereita porteilla lapsia odotellessa. Edellä mainitsemani haasteet eivät kuitenkaan ole jääneet meiltäkään näkemättä täällä. Toivoisin, että tänne saataisiin pysyvästi suomalaisia sosiaalityöntekijöitä. Toivoisin, että tänne muutettaisiin harkiten kustannuksiin sekä uudenlaiseen arkeen varautuen - ei surrealistisin kuvitelmin. 

Suosittelisinko Aurinkorannikon suomalaista koulua muille?

Aurinkorannikon suomalainen koulu on rahoitussyistä sekä hallinnallisista syistä ollut silmätikkuna sekä Suomessa että Espanjassa. Olen kuullut huhuja näistä useita kertoja, mutta koululaistemme arkeen eivät kuitenkaan ainakaan tähän mennessä ole kuluneiden vuosien haasteet heijastuneet. Ymmärtääkseni hallinnossa onkin ollut henkilövaihdoksia, mikä on todennäköisesti rauhoittanut tilannetta.

Aurinkorannikon suomalaisen koulun oppilaita sekä heidän vanhempiaan pidän läpileikkauksena suomalaisesta koulumaailmasta yleensä - mutta espanjalaisessa ympäristössä. Tämä ei ole elitistinen kohde, vaan täältä löytyvät kaikki ne värit joita suomalaisestakin yhteiskunnasta löytyvät. Kun kuitenkin ulkomailla asutaan, ei erityinen herkkyys ja harkitsevaisuus ole pahitteeksi niin koulussa kuin muussakaan arjessa.

Jos kotiasiat ovat kunnossa, järki päässä, raha-asiat reilassa ja lapsista ollaan valmiita pitämään huolta niin Aurinkorannikon suomalainen koulu on mielestäni hyvä koulu lapsille. Opettajat tekevät varmasti parhaansa koululaisten oppimisen ja hyvinvoinnin eteen. Meidän perheessä me vanhemmat yhdymme lastemme kanssa näihin Aurinkorannikon suomalaisen koulun laulun sanoihin:

"Kulje koko koulutiesi tai viivy hetkinen
täällä ystävyys ja lämpö jättää jäljen ikuisen.
Saavu läheltä tai kaukaa aina joukkoon kuuluen,
kun vierivät pois vuodet on tunne yhteinen,
kun vierivät pois vuodet - sä tunnet sen." 

Kuten esittelystäni ilmenee, olen kolmen lapsen äiti sekä yrittäjän vaimo, joka viettää perheineen vuorotteluvapaavuotta Espanjan Fuengirolassa. Olen kuluneen ruuhkavuosikymmeneni aikana oppinut kantapään kautta, mitä todella tarvitsen voidakseni hyvin. Minulla hyvinvointi riippuu aivan tavallisista ihmisen perustarpeista, joita ovat riittävä lepo, riittävä liikunta, hyvä ravinto sekä tietysti hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Uskon, että nämä hyvinvoinnin perustarpeet ovat tärkeitä jokaiselle ihmiselle, vaikka miten uskottelisi pärjäävänsä vähemmällä tai kokonaan ilman. Näiden asioiden lisäksi minulle elintärkeitä asioita ovat oma aika sekä musiikin kuuntelu.

Suurin osa arjestani kuluu kodinhoitoon, kokkaukseen, ja lasten huoltamiseen sekä kuskaamiseen. Koska vuorotteluvapaan tarkoitus kuitenkin on edistää työntekijän jaksamista, niin olenkin pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien mukaan itsellekin mieluisia asioita, joiden uskon samalla edistävän hyvinvointiani. Listaan tässä niistä yhdeksän. Kymmenentenä on asia, joka minulla on harkinnassa. Kaikki nämä tuovat mukavaa vaihtelua vuorottelija-äidin arkeen, ja ehkä tästä myös joku muu Fuengirolassa aikaa viettävä voisi saada inspiraatiota arkeensa. :)

1. Pilates

Aloitin pilates-harrastuksen Sofia-opistolla Sari Dewaldin johdolla. Yli kolmikymppisellä, kolme lasta peräjälkeen synnyttäneellä alkaa keskivartalo hiljalleen kertomaan omaa tarinaansa keski-iän lähestymisestä. Päätin, että syville lihaksille pitäisi tehdä jotain. :) Pidän pilateksesta paitsi siksi, että saisin edes jotain toivonpilkettä keskivartalolle niin myös siksi, että opettaja on fysioterapeutti- ja tanssijataustansa vuoksi erittäin pätevä kertomaan, miten liikkeet pitää tehdä ja miksi. Tunnilta saa mukaan oppia kaikkeen liikkumiseen, siispä lämpimät suositteluni Sari Dewaldin pilatekseen!

2. Monen lajin salaatit

Itsetehdyt lounassalaatit ovat minusta hyviä vaihtoehtoehtoja 3 ruokalajin ravintolalounaille. (Ovat ravintolalounaatkin tosi hyviä, mutta hiljalleen ne kertyvät vyötärölle...) Koska Espanjassa vihannekset ovat edullisia, niitä tulee myös ostettua ja kulutettua. Kun kotona valmistaa salaatin, rajana sen monipuolisuudelle on vain se mitä on jaksanut kaupasta kuskata ja kuinka paljon jaksaa pilkkoa. :) Laskin, kuinka monen lajin lounassalaatteja teen. Usein niissä on 7-9 lajia, esimerkiksi jäävuorisalaattia, pinaattia (tuoretta lehtipinaattia), avokadoa, tomaattia, paprikaa, kurkkua, kukkakaalia, oliivia, tonnikalaa ja raejuustoa.  Ei koskaan 2-3, kuten mäkkärin salaateissa sun muissa on. Kaveriksi pala patonkia, oliviiöljyä, leipää ja kivennäisvettä. Nam! - ja mieskin kiittää.

Monen lajin salaattilounas. Tuore lehtipinaatti (espanjalainen lajike) sopii salaattiin myös hyvin!

3. Kahvitellen espanjaa

Espanjassa pitäisi oppia espanjaa - kompastinkivi monelle, joka on tullut tänne levon tarpeessa. Itsekin olen ollut hidas opiskelemaan, kunnes Pilates-tunnin jälkeen kuulin erään mainostavan Kahvitellen espanjaa -tuntia: "ei tarvitse muuta osata kuin kahvia juoda!" - Näin löytyi vuorottelijallekin sopiva opiskelumuoto. :) On muuten suosittu opiskelumuoto, tunnilla on n. 50 osallistujaa yleensä, pääasiallisesti eläkeläisiä. Tunti on kertamaksullinen ja järjestetään Sofia-opistolla.

4. Biitsillä tai shoppailemassa lasten ollessa koulussa ja kerhossa

Ei ole suurikaan synti ottaa omaa aikaa jos on pieniä lapsia ja tehdä ihan jotain omaa! Muutamia kertoja olen käynyt makoilemassa biitsillä lasten ollessa kerhossa ja koulussa. En ole katunut. Samoin olen shoppaillut, milloin itselleni, milloin muille. Kannattaa. Itse asiassa olen miettinyt, että pitäisi enemmänkin shoppailla ajan kanssa - jos löytyy ajatonta ja kivaa vaatetusta niin sitä todennäköisesti käyttäisi vielä vuosienkin päästä.

Malaga Nostrum -kauppakeskus

5. Kahvilassa kirjan kanssa

Kahvilassa tulee käytyä liian vähän. Jos kahvilassa näkee jonkun lukemassa kirjaa niin se on jo aika erikoista; kuinka kenelläkään on aikaa ja mahdollisuutta istua kahvin äärellä jossain kodin ulkopuolella? No, sitä olen täällä kokeillut, vaikkapa lasten ollessa partiossa. On mukavaa, varsinkin jos ulkona on lämmintä!

6. Naisten ilta

Jos käy töissä ja on kolme pientä lasta niin ainakaan naisten illoille ei olisi ikinä aikaa. Eikä kai niitä ihan joka paikassa järjestetäkään, ainakaan sellaisia mihin kiinnostaisi mennä. Minusta oli hauskaa käydä kerran naisten illassa, jonka aiheena oli vaatekaapin punainen lanka. Tilaisuus pidettiin Ravintola Kukon suojatulla ja lämpimällä terassilla, ja hintaan kuului bataattikeitto sekä skumppalasi. Ohjaaja teki tilaisuuden lopuksi halukkaille vartalomalli-analyysin. :) Jos toiste tulee mielenkiintoinen aihe, menen uudelleen.

7. Aktiivisten eläkeläisten bongaaminen

Minusta on usein hauskaa usein vain toimitella asioita rauhakseltaan ja samalla katsoa, mitä ympärillä tapahtuuu, mitä vapaalla olevat ihmiset puuhaavat. Täällä Fuengirolassa, eläkeläisten paratiisissa, olen usein tehnyt iloiten hauskoja eläkeläis-bongauksia. Olen bongannut ompelukerhon kokoontumisen, kuoroharjoitukset, mölkky-pelit, koiraansa rattailla työntävän rouvan ja monta muuta hauskaa eläkeläisten juttua! Minusta on hauskaa, että jotkut eläkeläiset osaavat olla aktiivisia. Vieläpä suomalaiset eläkeläiset! Haluaisin itsekin olla touhukas sitten eläkkeellä!

8. Vuoret

Vuoria ei tarvitse täällä vain ihailla, vaan niitä pitkin voi myös käydä kävelemässä ja niistä mielenrauhaa ammentamassa! Täällä reittejä riittää ja niistä olen useammassa kirjoituksessani kertonutkin.

9.  Merenrantalenkit

Merellä on terapeuttinen vaikutus. Hakeudun useimmiten lenkeilläni meren rannalle. Välillä meri on tyyni ja rauhaisa, välillä tyrskyävä ja voimakas. Aina yhtä ihana. <3

10. Personal trainer...voisi olla hyväksi!

Kerran käydessäni kuntosalilla tapasin pilateskurssiltani tutun henkilön. Hän käy kuulemma tapaamassa personal traineria, ja personal trainer on laittanut hänet tosi hommiin kuntosalilla. Täällä personal trainerin kuulemma saa edullisemmin kuin Suomessa. Mielessä on ollut, että menisinkö personal trainerin piiskattavaksi. ;) Perus piiskauksen lisäksi personal trainer osaisi varmasti katsoa, mitä ja miten juuri minun kannattaisi treenata pitääkseni itseni kunnossa. Siitä olisi hyötyä vuosienkin päähän!