Kotini

Maailma on kotini ja ihmiset ystäviäni

Koti. Mikä kultainen sana.

Minulle maailma on kotini ja ihmiset ystäviäni. Minulle kolahti lastensatu Tirlittanista orvon Tirlittanin ajatus, että koti on siellä missä mekkoni roikkuu puun oksalla.

Se mikä minulle todella merkitsee on perheeni ja ystäväni. Ystävyys, luottamus. Miksi pelkäisin rakentaa kotia välillä Espanjaan, onhan minulla tärkeimmät ihmiset mukanani. Tiedän myös, että todelliset ystävät pysyvät, vaikka olisin välillä muualla. Ehkä heistä joku käy luonani. Mikä parhain, matkalta usein tarttuu uusia ystäviä mukaan. En tarvitse suljettua yhteisöä, en tiettyä kansallisuutta tai tapanormistoa, että voisin luottaa toiseen. Silti minun ei tarvitse olla sinisilmäinen - tiedän, että maailma ei ole reilu, eikä oikeus voita aina. Siksi yritän ymmärtää ihmistä ja elämää, myös oman kotimaani ulkopuolelta. Maailmaa ei voi muuttaa, mutta sitä voi yrittää laidasta hieman ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys loppuu, alkaa oman kodin ja oman minäni reviiri; pyrkimys pysyä ehjänä, rakastaa itseä ja lähimmäisiä.

Ihanat kamalat tavarat

Asunnolta toivon sen verran tilaa, että jostain löytyy rauhallinen nurkka jossa ajatella omiani. Homeettomuutta, jotta allergikkona en pelkää asua. Materia menettää merkityksensä, muistot eivät. Tavaroilla on taipumus rikkoutua, vanheta ja kasautua nurkkiin. Erityisesti pikkulapsivaihetta eläessä olen huomannut, miten nopeasti tavaran tarve vaihtuu. Voi sitä vaivan määrää, mikä tavaran keräämisestä koituu. Ja miten vaikea tavarasta on luopua.

Vaikka koen itseni antimaterialistiksi, olen silti haalaamassa maksimimäärää tavaraa myös lennoille Espanjaan. Se tarkoittaa 10 laukkua á 20kg sekä käsimatkatavarat. Lasten rakkaat lelut, liinavaatteet, pyöräilykypärät, kengät, mitä näitä on - ei niistä raaskisi luopua ja heti shoppailla uutta. Mikä ristiriita. :) Voisin kuitenkin sanoa, että Espanjaan muutto ei ole ihan materialistin juttu. Ei kannata yrittää, sillä meilläkin meni kokonainen kuukausi aamusta iltaan taloa tyhjennellessä muuttoa varten. Vielä on tavaraa, jota jaamme sukulaisille ja ystäville. Vielä meitä odottaa laukkujen tarkastaminen - jostain pitäisi vähentää.

Alle viikko lähtöön

Käydessämme pikareissulla Espanjassa minut yllätti se, että sain palkkioksi lähtijän kulttuurishokin. Olen aiemmin käynyt läpi maahanmuuttajan kulttuurishokin sekä paluumuuttajan kulttuurishokin, mutta maastamuuttajan kulttuurishokki oli uutta. Havainnoin ripeästi ne asiat, joita tiedän kaipaavani Espanjaan muuttaessani. Niitä ovat kotimaani vehreys, harvahko asutus, metsät, pellot ja järvet. Turvalliset pyörätiet, joiden pientareilla on paljon tilaa. Äidinkieli.

Nyt kun lähtöön on enää alle viikko, nautin tästä kaikesta erityisen paljon, ikäänkuin tallettaakseni tätä mieleeni. Nautin kauniista Suomen suvesta siihen saakka kunnes lentokone nousee ilmaan. Vaikka maailma olisi kotini, Suomi on aina kotimaani ja suomi äidinkieleni. Suomalaisilla on aina keskeinen paikka sydämessäni, niin keskeinen että varmasti Espanjasta vielä palaamme takaisin. <3