El Chorro on pieni, mutta sitäkin tunnetumpi kylä Áloran kupeessa Málagan provinssissa, reilun 70km päässä Fuengirolasta. Se tunnetaan paitsi yhtenä Espanjan suosituimmista kiipeilykohteista niin myös yhdestä erikoisimmista vaellusreitistä, Caminito del Rey:stä ("kuninkaan polku"). Kävimme El Chorrossa ja Ardalesissa Guadalhorcen tekojärvillä turisteilemassa ja kuikuilemassa reilu viikko sitten. Tässä paikoista ja patikoinnistamme pientä infoa sekä kuvia.
Kerrankin koko perhe kuvassa, kiitos brittiläisen kalliokiipeilijän! Taustalla Sierra Human vuoristoa.
Caminito del Rey - Ardalesin ja El Chorron historiallinen linkki
Caminito del Rey on alun perin rakennettu vuosina 1901-1905 helpottamaan kahden vesivoimalaitoksen välistä kulkua ja tavaroiden siirtoa. Voimalaitokset sijaitsivat tuolloin molemmilla puolella El Chorron rotkoa. Kuningas Alfonso XIII kulki reittiä Conde del Guadalhorcen padon avajaisiin (Ardalesin puolelle) vuonna 1921, josta polun nimi on myös peräisin.
Reitti kulkee mm. El Chorron rotkon seinämillä, yli 100 metriä vedenpinnan yläpuolella. Caminito del Rey sai maineen maailman vaarallisimpana vaellusreittinä sen jälkeen kun viisi ihmistä menetti henkensä reitin varrella vuosina 1999-2000. Reitti suljettiinkin kokonaan vuonna 2001. Neljä vuotta kestäneen täydellisen remontin ja 2,8 miljoonan euron kulujen jälkeen se on avattu uudelleen 28.3.2015. Ensimmäiset kuusi kuukautta reitti on ilmainen, jonka jälkeen siitä aletaan veloittamaan pientä maksua.
Mikäli haluat päästä reitille vaeltamaan, varaa aikasi ja paikkasi suoraan Caminito del Rey:n sivuilta. Sivuilla on selkeät ohjeet perille. Nyt nettisivuille ehkä pääseekin, alussa ne olivat aivan tukossa ja ensimmäiset kuukaudet täyttyivät heti. Ensimmäiselle vuodelle odotetaankin jopa 250 000 kävijää. Aurinkorannikon suomalaisessa yhteisössäkin on ollut sosiaalisessa mediassa paljon pöhinää kohteesta. :)
Me kuikuilimme reittiä autosta. Mieheni on menossa vaellukselle kesäkuussa, me muut jäämme suosiolla kotiin. :)
Tässäpä muutama kuva Caminito del Reystä.
Caminito del Reyn sisäänkäynti (pohjoinen)
Rotkon yli kulkee Caminito del Rey. Vesi on mielenkiintoisen väristä, turkoosia. Tässä vihreä näyttää tosin ylikorostuvan.
Caminito del Rey on noin metrin levyinen polku. Ei korkean paikan kammoisille!
Kävelijöitä uudelleen avautuneella "kuninkaan polulla"
Aika huisa reitti!
Kuvia El Chorrosta
Rautatien silta, oikealla puolella lienee juuri Sierra Huma
Mielenkiintoinen sijainti talolla, kallionkolossa!
Vaelluksella El Chorrossa
Kävimme noin viiden kilometrin mittaisella vaelluksella lasten kanssa. Jätimme auton rautatieaseman läheisille parkkipaikoille ja katsoimme aloituspisteen alla olevasta kartasta. Pääsimmekin kävellen lähemmäs suosittuja Sierra Human kalliokiipeilypaikkoja. Kiipeilijöitä oli vuorilla, ja heitä tuli myös meitä vastaan kun kävelimme ylöspäin.
Alla kuvia reitiltä. Jos menisin nyt uudelleen El Chorron alueelle niin kokeilisin seuraavaksi El Mirador -nimisen ravintolan kupeelta lähtevää reittiä Ardalesin puolella. Myös itse ravintola oli kovin mielenkiintoisen oloinen tarjoten mitä romanttisimmat näkymät tekojärvelle, joten kävisin ehdottomasti siellä myös syömässä (tällä kertaa meillä oli Lidlin tuorepaistopisteeltä eväät mukana :D ). :)
.
Kävelyllä El Chorrossa
Kuva ei ole vinossa, vaan puut olivat todellisuudessa vinossa.
Etappi saavutettu
Sinisiä kukkia Sierra Humalla
Ardales
Kun suuntasimme Ardalesin puolella katsomaan tekojärviä ja Conde del Guadalhorcen patoa, kello taisi olla jo lähempänä kahdeksaa ja pimeä oli pian laskemassa. Mutta pikavisiittikin kannatti ehdottomasti! Huomasimme Caminito del Reyn pohjoisen sisäänkäynnin, ja näimme satumaiset turkoosit tekojärvet sekä kuuluisan Guadalhorcen padon. Lähdimme paikasta auringonlaskun valojen saattelemana. Andalusiaa parhaimmillaan! <3
Embalse del Guadalhorce - Guadalhorcen tekojärvi
Tuulivoimaa!
Suosittelen ehdottomasti tätä paikkaa - siis sekä El
Chorroa että Ardalesia - kaikille Andalusiassa kävijöille. Sopii erinomaisesti myös pariskunnan kahdenkeskiseen retkeen kauneutensa vuoksi.
Kun Espanjassa oloa on jatkunut meillä pian yhdeksän kuukautta ja paluu Suomeen häämöttää vajaan kahden kuukauden päässä, ajattelin kirjoittaa joitakin ajatuksiani siitä, miltä Espanjan vuotemme on tuntunut ja mitä olen täällä elämästä oppinut. Kirjoitan kysymys-vastaus-muodossa.
Kannattiko lähteä Espanjaan?
- Ehdottomasti.
Mikä Espanjassa on ollut parasta?
- Ihmiset, valo ja luonto. Olemme tavanneet monenlaisia ihmisiä, joilta olemme saaneet uusia ajatuksia. Valo antaa energiaa päivään. Luonto on monipuolisempi kuin olisimme voineet kuvitella! Osaan tästedes myös arvostaa Espanjasta tuotuja hedelmiä ja vihanneksia aivan uudella tavalla. <3
Mikä Espanjassa on yllättänyt?
- Sekä itse Aurinkorannikon monipuolisuus että suomalaisyhteisön monipuolisuus. Moni on myöntänyt, että heillä on ollut huono asenne Aurinkorannikkoa ja sen suomalaisyhteisöä kohtaan, mutta mielipide on muuttunut tänne muuttamisen jälkeen. Näin minullakin. Täällä oikeasti viihtyy! Aivan mieletöntä, miten aktiivinen yhteisö ja miten monia rautaisia ammattilaisia täältä löytyy! Uskokaa tai älkää, täältä löytyy jopa WaraManta, joka lakitetaan vappuna.
Mikä Fuengirolassa viehättää?
- Fuengirolassa on kaikki lähellä. Kaikki tarvittava löytyy joko kävelymatkan etäisyydeltä tai laajemmalla kulmalla ajatellen muutaman tunnin ajomatkan sisältä. Jos ajattelen mitä tahansa paikkaa Suomessa niin minusta tuntuu, että missään niistä ei ole näin lähellä esimerkiksi musiikkilavoja, ravintoloita ja liikuntapalveluita. Ja miten nopeasti rantaelämän pystyy halutessaan vaihtaa leppoisiin maalaismaisemiin ja huikeisiin vuoristomaisemiin!
Annan vielä muutaman esimerkin etäisyksistä.
Rannalle on meiltä 400 metriä. Ja biitsillä on pituutta yli seitsämän kilometria.
Katsokaapa sitten tätä kuvaa; olin tässä Juha Tapion keikalla vain muutaman sadan metrin päässä kotoani.
Ja entäs tämä - nämä vapaana kulkevat lehmät tulivat minua vastaan muutaman kilometrin päässä kotoani, landen puolella (eli Los Pacosin pohjoispuolella, Mijasin rajalla). Jipii! ;)
Onko jotain, mikä Fuengirolassa mättää? Miksemme jäisi tänne asumaan?
- Monikin asia täällä on vähän sinnepäin. Yksisuuntaisiin katuihin olen jo tottunut, mutta ei autoilu kovin mukavaa silti täällä ole. En kuitenkaan lähde luetteloimaan tässä negatiivisia asioita, sillä "viivan alle" kuitenkin jää selkeästi enemmän positiivista kuin negatiivista sanottavaa.
Eniten meillä kuitenkin painaa vaakakupissa Suomeen paluuseen se, että molempien työllistyminen täällä olisi haasteellista ja lasten kouluun viemisen ja hakemisen puolesta myös aikataulullisesti ongelmallista. Toinen merkittävä seikka on se, että haluamme lapsillemme enemmän liikkumatilaa, vapautta kehittää omia pihaleikkejä. Erityisesti poikamme tuntuu tarvitsevan kasvuunsa myös metsiä, joissa rakentaa majoja ja teitä, joilla pyöräillä vapaasti.
Aiomme silti palata täällä käymään. Pidemmäksi aikaa jäämme tänne uudelleen viimeistään eläkkeellä. ;)
Mitä olen oppinut arjesta vuorotteluvapaalla?
- Espanjan Aurinkorannikon yhdistää helposti palmujen katveessa loikoilemiseen. Kaikki on helppoa, sen kuin laittaa aurinkolasit nenälle ja lähtee rannalle makaamaan. Siinä välissä käy ravintolassa syömässä ja illan mittaan siirtyy sangriaan ja edulliseen viiniin. Voi kuulostaa siltä, että vuorotteluvapaavuosi Aurinkorannikolla olisi yhtä juhlakierrettä.
Tällaista ei arkemme täällä ole ollut. Olen vuorotteluvapaalla samalla kun minulla on kolme pientä lasta (5, 7 ja 9v). Kun vien ja haen lapset koululta ja kerholta, minulla jää 3-4h aikaa tehdä muita asioita. Tästä ajasta osa suttaantuu pakollisiin kotiaskareisiin; pyykkiä kuivumaan, laskuja maksuun, tiskejä tiskikoneeseen ym. Lopulta ehdin koulupäivän aikana ehkä urheilla tai tehdä jotain pientä. Keskittymistä vaativia asioita ehdin oikeastaan aika vähän, sillä toteutuakseen useimmiten niissä kestäisi vähintään työpäivän verran. Monikin suunnitelma on jäänyt toteuttamatta, esimerkiksi video-, ääni- ja kuvaeditoinnissa.
Kun aikaa on vähemmän kuin haaveita ja suunnitelmia siitäkin huolimatta ettei edes käy töissä, on pitänyt miettiä, mitä oikeasti haluaa ja miksi. Tärkeintä, mitä olen oppinut arjesta, on oppia päästämään irti liiasta tavoitteellisuudesta. Voisin treenata itseni hyvinkin rautaiseen kuntoon, mutta mitä järkeä tehdä sitä muiden kustannuksella tai liian vähällä ajalla? Jos jää lenkki tai treeni välistä niin so what? Voisin pitää tiukan terveellistä ruokavaliota, mutta jos ahdistun aika usein keittiöllä, niin mitä siitä saan? Tavallinen riittää. Ihan oikeasti, turha asettaa itselle ehtoja joita ei itse jaksa. Jos joku muu jaksaa, se ei tarkoita että kulkisit itse samoissa saappaissa. Itsestään oppii paljon kun on välillä oravanpyörän ulkopuolella ja katsoo, miten paljon jo pelkistetty perusarki rutiineineen vaatii työtä.
Hiljalleen oppii siihen, että marathonit ja muut etapit saavat jäädä, ja keskitytään sellaisiin joista tulee itselle hyvä mieli. Sopivasti kaikkea mutta riittävän vähän sellaisia tavoitteita, joista aiheutuisi kipua itselle tai perheelle. Me elämme vain kerran ja silloin kannattaa nauttia matkalla olosta eikä vain odottaa perille pääsyä! ;)
Onko Espanjassa oleminen muuttanut minua?
- Kyllä. Se, mikä minussa on itänyt jo aiemmin, on vahvistunut Espanjassa asuessa entisestään. Se on rohkeutta elää omannäköistä elämää, uskallusta kulkea sivukadulle pääväylien sijaan. Ikään kuin näkisi avaran tähtitaivaan uusin silmin, uskaltaen haaveilla ja mahdollisuuksien mukaan elää haaveita todeksi. Sisäinen toimistorotta, joka haaveilee uusista sulista keskisuuren tai suuren organisaation johdossa, uhkaa paeta alas viemäriverkostoon lopullisesti. Toki leivän syrjässä pysymiseen tarvitaan työtä ja ahkeruutta sekä toimistossakin istumista, mutta työn merkittävyys ei tunnu enää kasvavan alaisten määrän, urapolun rataspyörässä juoksemisen määrän, tehtävän vaativuuden ja palkankorotusten mukaan. Arjessa pitää säilyä ennen kaikkea iloinen mieli! Tämä on ahkeralle perfektionistille tärkeä opetus.
No mikä tällaisen muutoksen saa aikaan? Se alkaa siitä, että on aiemmin saanut elämältä turpiin, puhkonut erinäisiä kuplia joissa on elänyt, muuttanut suuntaa, sitonut arpia, ja lopulta oppinut myöntämään, että täydellistä ei elämästä tulekaan. Sitä kautta voi ilolle löytyä suunta. "Kun pimeälle avaa oven, voi valo astua sisään", kiteyttää Maaret Kallio. Muutokseen tuovat näkökulmaa uusi ympäristö sekä sellaisten ihmisten kohtaaminen, jotka elävät rohkeasti omaa elämäänsä. Ihmisiä, jotka perustavat sellaisia yrityksiä joista tykkäävät. Ihmisiä, jotka kuntouttavat itsensä terveydellisen haaksirikon jälkeen. Ihmisiä, jotka päästävät irti pahan kontrollista. Ihmisiä, jotka aloittavat alusta - tai sivusta, mistä vain. Ihmisiä, jotka ovat rohkeasti oman elämiensä tähtiä, sanoivatpa muut mitä tahansa. Tällaisia ihmisiä olen täällä Aurinkorannikolla kohdannut useita ja
teitä kaikkia haluaisin lämpimimmin kiittää. <3 Rohkeuden
lopullisesti sinetöi se, kun antaa oikealle aivopuoliskolle,
intuitiolle, tilaa ja vapauttaa vasemman aivopuoliskon loogista kenttää
oikean palvelukseen. "Above all it takes courage to let off your comfort shelter and lift up your eyes to look at the bare starry sky."
Mitä seuraavaksi?
Kesällä palaamme Suomeen. Sitä ennen nautimme täysin siemauksin. Hieman on hatara olo, lintu hakee siipiään, Suomeen on oikeasti vähän haastavaakin palata. Mikä on paikkani palatessa, kun olen (taas) muuttunut?
Toisaalta, minulla ja miehelläni molemmilla on takataskussa yksi tärkeä kortti. Se on rohkeuskortti. Sillä pääsee aina katsomaan avointa tähtitaivasta. En olisi voinut uskoa, että täällä Espanjassa opin uudenlaiseen rohkeuteen.
Hola ja terveisiä Aurinkorannikolta! Täällä on minusta nyt juuri paras aika vuodesta ilmojen ja kevään vuoksi! Lapset uskaltavat välillä uima-altaaseen, kevät on kukassaan ja lämpötilan pysyessä päivisin 20c paremmalla puolella nyt on juuri sopivan lämpöistä huipuille patikoimiseen. Ylhäällä on yleensä muutaman asteen kylmempää kuin alhaalla ja erityisesti tuulisella ilmalla on huipuilla kylmä jos alhaalla ilma on vain esim. +15c.
Tämän päivän vaellukselta Torremolinosissa
Tänään kävimme mieheni kanssa patikoimassa koulupäivän aikana n. 3-3,5h ajan. Tarkoituksenamme oli löytää tiemme Korpelan kirjan avulla Paloma-nimiselle huipulle 602m korkeuteen. No, maamerkit eivät täsmänneet alkutaipaleella kirjan kanssa (tarkemmin ottaen alikulkusillan jälkeen emme löytäneet tietä vasemmalle), joten haeskelimme reitin huipulle ominemme. Löydettyämme tiemme varsinaisen huipun juurelle, löysimme maasta valkoisella maalilla merkatut kivet viittoina huipulle. Seurasimme niitä, mutta emme ehkä kuitenkaan päätyneet juuri Palomalle vaan sen viereiselle huipulle.
Reittiä haeskellessa mietin jälleen kerran, että olisi kyllä mukava kun reittejä olisi viitoitettu maastoon ihan kunnolla niin kuin vaikkapa Sveitsissä paljon tehdään! Näin reittejä on helpompi ennakoida myös ajan suhteen. Pienen googlailun tuloksena löysin sentään ainakin tällaisen Benalmádenan reittikartaston sekä Mijasin reittikartaston. Ensi kerralla menemme näistä jompaankumpaan ja otan kartan mukaan. Toivottavasti myös maastossa olisi joitain merkintöjä. Noususta sekä reitistä sen verran, että ihan
kuntoa se vaati, sillä huipulle nousu oli paljon jyrkempää kuin vaikkapa
Mijasin reitillä. Vaelluskenkiä tuli myös ikävä, sillä polulla on kivikkoista ja muutenkin askeltaessa muualla kuin maantiellä on aina pieni riski astua väärin ja loukata vaikkapa nilkkansa. Jos "oikea" Palomasin reitti on vastaavanlainen kuin tämä niin ei huonojalkaisille sekään! Mutta oikein hyvä peba- ja pohjetreeni, jos ei jaloissa ole kummempia ongelmia. ;) Näkymät avautuivat huipulta niin Málagaan, Torremolinosiin kuin Benalmádenaankin. Autot ja lentokoneet näkyivät alhallapäin ja meri kimalteli edessäpäin. Jokainen vaellus on aina hyvä vaellus!
Kuvien kautta hyvää illanjatkoa!
Kukkia, kukkia matkan varrella.
Mieheni vuoren huipulla
Matkalla takaisin alas. Edessä Torremolinos.
Palasimme tämännäköistä reittiä.
Mielestämme kävimme tällä huipulla. Ehkä Paloma olisi ollut kuvassa oikeallapäin?
Torremolinosissa Montemarin juna-aseman kupeessa sijaitsee viehättävä puistoalue, Parque la Bateria (suomeksi "tykistöpuisto"). Puistoon on sijoitettu muutamia tykkejä, joiden historia juontuu Espanjan sisällissodan ajalle (1936-1939). Tykit muistuttavat meitä Torremolinosin historiasta, sillä juuri Torremolinosiin rakennettiin sisällissodan aikana Málagan alueen tykistö.
Puistossa voi kävellä, pyöräillä tai vaikkapa rullaluistella päällystettyillä kävelyteillä. Puiston keskellä sijaitsee tekolampi, jolle pääsee soutamaan kevyillä soutuveneillä sopuisaan 1€ hintaan.
Puiston etelälaidalla sijaitsee näköalapaikka, josta on kauniit näkymät alas Torremolinosiin sekä merelle. Tykkien lisäksi puistossa voi ihailla kauniita valkeita pylväitä ja patsaita sekä hyvin huolehdittuja pensasistutuksia. Puisto on mukava ja suojaisa paikka viettää aikaa - joko pienen hetken ohikulkumatkalla tai sitten rauhallisesti oleskellen pidempääkin. Me kävimme puistossa eräänä sunnuntaina kun halusimme saada lapsillemme raitista ilmaa ilman suurempaa stressiä meille aikuisille. ;)
Puistoon pääsee kätevästi autolla tai junalla. Katso aukioloajat ja lisätiedot täältä.
Kuvia Parque La Bateriasta
Tekolampi, jossa voi veneillä
Tekolammen keskellä sijaitseva patsas ja suihkulähde
Näkymät näköalatasanteelta puistolle ja vuorille päin
Lasten leikkipuiston kupeesta löytyi tuttipuu! Ilmeisesti tähän puuhun voi sitoa tutin silloin kun lapsi aikoo luopua tutistaan.
Leikkialue on tilava ja monipuolinen
Näkymät Torremolinosiin
Poika tesmaa tykkiä ;)
Tässäpä tätä. Hyvää viikonloppua! Buen fin de semana!
"Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen. Kaikki säännöt mieleesi paina, paina ne tarkalleen. Säännöt ne vasta auttavat lasta turvassa kulkemaan. Vältä vaaraa uhmailemasta, sääntöjä seuraa vaan. Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli se on turva verraton."
Edellä sinulle sanat, joita voit toistaa itsellesi samaan aikaan kun kurkkaat oheisen videoni. Kuvissa fugelaisia autoja. Näin ne kapeat kadut, yksisuuntaiset, onnettomat parkkipaikat ja huolimattomat kuskit muistavat autoja Fuengirolassa!
Olemmehan varovaisia Fuengirolan liikenteessä!
ps. Muista, että skootteri on Fuengirolassa aina "kingi". Eli skootterien ajajilla on aina oikeus ohittaa sinut ja jos meinaat törmätä ajajaan siksi ettet huomannut hänen kiilanneen sinun edelle, se on täysin sinun syysi!
Vähän vähemmin hauska asia, että itselläkin oli muutama päivä sitten sekuntien murto-osista kiinni etten jäänyt huolimattoman skootterikuskin menopelin alle junakadulla. :(
Hola, buenas dias! Aivan ensimmäisenä minun täytyy myöntää, että touhua on kuluneen kuukauden aikana ollut niin paljon, että en ole ehtinyt paljon kirjoittelemaan. Monissa paikoissa, joista aion lähiaikoina kirjoittaa, olen käynyt aiemmin kevään mittaan. Mutta mitäpä siitä, sillä tämäkin historiallinen linnoitus, josta nyt kerron, on rakennettu jo 929jKr! :)
Gibralfaro - historiallisen Málagan puolustustukikohta
Gibralfaron linnoitus sijaitsee samannimisellä (Gibralfaro) vuorella noin 130m korkeudessa merenpinnasta, Málagan keskustan keskustan kupeessa. Cordoban kalifi rakennutti sen vuonna 929, ja moorilaisen Granadan kuningaskunnan kalifi Yusuf 1 laajensi sitä 1300-luvulla, mm. yhdistäen Gibralfaron linnan muurein alempana sijaitsevaan Alcazabaan.
Muslimien Málaga vuonna 1487
Vuonna 1487 Málagassa oli noin neljän kuukauden mittainen katolilaisten sotajoukkojen piiritys, jossa muslimit lopulta antautuivat nälkiintymisen kautta ja katolilaiset ottivat vallan Málagassa. Tässä piirityksessä Gibralfaro oli keskeinen puolustukikohta, sekä yhdessä taitavien sotilaiden kanssa myös merkittävä syy siihen, miksi piiritys kesti niin kauan. Kaupungin valloituksen jälkeen Málagan kaupungin hallinta siirtyi katolisille monarkeille kuningatar Isabellalle ja Kuningas Ferninandille. Pitkäaikaisesta vastustuksesta Kuningas Ferninand antoi malagalaisille raa-an tuomion: kaikki kaupungin 11-15 000 asukasta poislukien ulkomaiset kauppiaat tuomittiin orjuuteen ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Myöhemmin, vuonna 1492, katolisten monarkkien hallintaan siirtyi koko Granadan kuningaskunta.
Kapeita kävelytasanteita ja Málagan maisemia
Gibralfaro on mielenkiintoinen paitsi historiansa puolesta, myös sijainnin sekä itse rakennuksen vuoksi. Linnalta avautuu näkymät Málagan satamaan, keskustaan sekä koko kaupunkiin ja tietysti välimerelle. Linnaa pääsee kiertelemään kapeita muurien reunoilla kulkevia kävelytasanteita pitkin. Jos perheessäsi on pieniä poikia, heitä varmasti kiinnostaa kulkea kävelytasanteilla. :)
Kävelytasanteita Gibralfaron muureilla
Málagan pohjoisosa
Málagan asuinalueita
Málagan keskusta on oikeassa reunassa kuvaa. Satama avautuu eteen ja vasemmalle.
Linnan sisäpihalta. Päivä oli sateinen käydessämme siellä.
Minä :)
Gibralfaron osoite ja lisätiedot
Gibralfarolle pääsee autolla kukkulan takaa Camino Gibralfaro -nimistä tietä pitkin. Tien päättyessä on oikealla pieni parkkipaikka. Sisäänpääsymaksu yksistään Gibralfarolle oli 2,20€ ja yhdistettynä Alcazaban kierrokseen hieman enemmän.
Aukioloajat sekä julkisia kulkuneuvoja käyttäessäsi kävelyohjeet löydät esimerkiksi täältä.
Mikäli olet Málagassa päin ja haluat tutustua palaan alueen merkittävää historiaa sekä nähdä Málagan kaupungin korkeammalta, suosittelen käymään Gibralfarolla!
