Nyt kun olen ollut vuorotteluvapaalla Espanjassa puoli vuotta, mieleeni tulee yhä useammin ajatus, että pitäisikö minun tehdä jo muutakin kun kotiasioita. Suomesta palatessa myönnän jopa ajatelleeni, että miksi olen palaamassa Espanjaan, koska minunhan pitäisi olla vaikkapa rakentamassa meille uutta kotia (entinen on myyty). Sitten jarruttelen itseäni, muistutan kiireen stressaavuudesta sekä siitä, että kotonakin töitä riittää. Vasta sitten lento laskeutui Málagaan ja ajelimme lämpimässä ilmassa kotiimme, tajusin jälleen, miksi täällä olemme. Istuin aamulennosta väsyneenä pihalle ottamaan tammikuista aurinkoa noin 20c lämmössä, kun aamuvarhain olimme jättäneet lumipyryisen Suomen taakseemme. Valon määrän sekä lämmön vuoksi me täällä olemme. Sekä siksi, ettei meillä olisi kiire, vaan voisimme viettää enemmän yhteistä aikaa perheellä. Opinkin taas nauttimaan täällä olosta hyvin pian paluumme jälkeen taas hieman uusin silmin! :)
 |
| Valo, lämpö ja perhe-elämä - näistä saamme nauttia Fuengirolassa myös joulu- ja tammikuussa |
Tämän oman tehtäväni hämmentymisen äärellä yritin mielessäni pohtia, minkälaisista muista tekijöistä kulttuurishokki voisi koostua. Listaan tässä niistä kahdeksan.
Haju
Haju on yksi ensimmäisistä seikoista, mihin tulee ensin kiinnitettyä huomiota uusissa paikoissa. Ulkomailla huomaa heti, että täällä tuoksuu vieraalle. Hajuun kuitenkin tottuu nopeasti eikä sitä pian huomaa lainkaan, mutta alkuun tuntuu kuin hajut olisivat kaikkialla voimakkaina. Olen kuullut sanottavan, että ihminen rakastuu toiseen hajun perusteella. Tämä lienee kärjistystä, mutta ehkä ihminen kuitenkin käyttäytyy kuitenkin hieman eläimen tavoin, tehden jatkuvaa aistinvaraista arviointia hajujen perusteella?Kasvot
Kielen lisäksi huomaan aluksi tarkkailevani paljon ihmisten kasvoja. Minkä väriset silmät, iho ja hiukset ovat vastaantulijoilla - onko tämä kansallisuus minulle tuttu? Millaisia ajatuksia kasvonpiirteet herättävät? Luotanko näihin ihmisiin?Kieli
Vieraan kielen - tai vastaavasti oman äidinkielen kuuleminen - kuuluu olennaisesti kulttuurishokkiin. Ulkomaille mentäessä kuuntelen ja koetan ymmärtää kuulemaani, yritän selvitä ja siten löytää paikkaani maassa. Olen kuin pieni hiirulainen, joka kipittää hissukseen ja ylimääräistä ääntä pitämättä.Suomessa taas ihmettelen hölmistyneenä, kuinka kaupoissa, kulkuvälineissä ja julkisissa paikoissa puhutaankin Suomea. Hiirulaisesta tulee Hessu Hopo, hattu päässä hölmistynyt hassulainen joka ei hölmistyksissään oikein tiedä, mitä suustaan päästäisi. :)
Valo ja lämpötila
Suomeen mennessä satoi aluksi vettä, lämpötila oli muutamassa plus-asteessa. Palattuamme toisena Suomen päivänämme vuokravarastolta hakemasta toppavaatteita pimeys oli niin hallitsevaa, että en voinut pidättää naurua miettiessäni, mistä ihmeen maailman mustasta kolkasta oikein olenkaan kotoisin. Muutamaksi päiväksi valotilanne onneksi parani kun saimme lunta ja pakkasta. Yllättävän pian aloin myös tottumaan pimeään vuodenaikaan Suomessa.Espanjaan palatessa oli valon määrä puolestaan ehtinyt jo unohtua ja olo oli taas kuin onkaloista ulkoilmaan kiivenneellä myyrällä, silmät sirrillään valon määrästä. Näiden lyhyen aikavälin muutosten perusteella huomasin, että ihminen pyrkii sopeutumaan uudenlaiseen valon ja lämmön määrään - ja unohtaa myös edellisen ympäristönsä valon määrän hyvinkin pian. Ehkä varsinainen synkkyys iskisikin Suomessa vasta kun auringosta saadun D-vitamiinin määrä olisi merkittävästi vähentynyt?
Sosiaaliset suhteet
Ulkomaille muuttaessa sosiaaliset suhteet ovat yksi keskeisimmistä viihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ulkomailla uusien tuttavien kohtaamiset jäävät usein mieleen paljon tarkemmin kuin koti-Suomessa. Se määrittää pitkälti myös viihtyvyyttä pitkällä aikavälillä. Keiden kanssa vietän täällä aikaani, ja onko meissä mitään yhteistä? Onko uusien kanssaihmisten seura viihtyisää ja turvallista? Otetaanko minut mukaan vai jäänkö yksin? - Jaksanko olla täällä, vai tuleeko minun ikävä kotimaahan?Sosiaaliset suhteet ovat hyvin merkittäviä paitsi aikuisille niin myös lapsille. Sosiaalisten suhteiden vuoksi useat perheet valitsevatkin juuri Aurinkorannikon, sillä täällä on parhaimmillaan kaikilla kavereita, mikä vähentää ikävän tunnetta merkittävästi. Juuri sosiaalisten suhteiden vuoksi voin hyvin kuvitella tulevani tänne myös eläkeiässä.
Koti
Turvallinen koti on yksi ulkomailla asumisen perusedellytyksistä. Jos turvallista kotia ei ole, kasvaa kulttuurishokki kohtuuttoman suureksi.Muistan, kuinka aikoinaan menin 21-vuotiaana työharjoitteluun Sveitsiin Euroopan hiukkasfyysikan tutkimuslaitokselle CERNille. Asuin ensi alkuun melko pelkistetyssä hostellissa, jossa tuntui asustelevan pääasiallisesti aasialaisia tutkijamiehiä. Minusta tuntui, että yksinkertaisesti en voi keskittyä työhöni kunnolla ennen kuin olen päässyt hostellista omaan vuokra-asuntoon, kotiin. Etsimmekin kotia juuri niin kauan, että pääsimme mahdollisimman nopeasti pois tutkijamiesten valtaamasta hostellista. :)
Kun kävimme täällä Espanjassa ennen muuttoamme katsomassa asumisvaihtoehtoja, uhkasi pakokauhu taas vallata minut kun kävimme erään kiinteistövälittäjän mukana homeisissa kohteissa sekä hyvin vieraalla (espanjalaisella) maulla sisustetuissa asunnoissa. Ei näissä voi perhe asua, nämä eivät ole koteja - voiko tähän maahan ylipäätään muuttaa, risteilivät ajatukset mielessäni. Kun pääsimme käymään tässä asunnossa, joka oli remontoitu skandinaaviseen makuun, ei minun tarvinnut epäröidä hetkeäkään, ettemmekö valitsisi tätä kodiksemme. Perheelliselle koti on ulkomaillakin asumisen sydän, ja siksi sen on hyvä olla mieleinen.
Espanjaan muuttaville neuvoisinkin olemaan kotiasioissa ajoissa, sillä erityisesti elokuun loma-aikaan pitkäaikaisen asunnon saaminen on haasteellista sekä useiden kiinteistövälittäjien mielenkiinto vuokra-asumisen tarjoamista kohtaan vähäistä.
Ruoka
Ruoan osuutta kulttuurishokissa ei käy kieltäminen :) Parhaimmin muistaa ne maukkaimmat makukokemukset sekä epäillyttävimmät maut. Muistan aina, minkälaisen pihvin sain syötäväkseni kerran Kiinassa - se oli kamalaa! Sveitsissä taas pullaleipä oli aikas hyvää, vaikka tuskin kaikista terveellisintä.Espanjassa saa perus-länsimaalaista ruokaa, ja ruokakorin hintakin jää paljon pienemmäksi kuin Suomessa. Erityisesti hedelmät ovat Espanjassa hedelmät erityisen maukkaita.
Ruisleipää ja kahvia kuitenkin ainakin tulee täällä ikävä, vaikka Leenan leivän leipoma tuore ruisleipä toimiikin hyvänä Ruispalojen korvikkeena. Onneksi suomikaupoista saa halutessaan kaikkea, mitä tarvitsee. Ruuan puolesta tuskin monikaan suomalainen palaa ennenaikaisesti kotimaahansa. Suurimmat haasteet lienee kilojen kurissa pitämiseen liittyviä, sillä täällä ei rasvassa ja suklaassa säästellä. ;)
Tekninen infrastruktuuri
Viimeisenä kulttuurishokin elementtinä mainitsen teknisen infrastruktuurin. Kuinka pääsen töihin, kouluun, kotiin? Mistä saan vettä juodakseni, mihin vien roskat, missä on lähin puisto? Vaikka teknisen infrastruktuurin tekijät eivät olisikaan päällimmäisinä mielessä kohdetta valittaessa, on niillä sitäkin enemmän vaikutusta arjen elämään, ja siksi ne ovat omiaan aiheuttamaan kulttuurishokkia.Täällä Fuengirolassa en ensimmäisten viikkojen aikana uskaltanut ajaa ollenkaan, sillä yksisuuntaiset tiet, huonot kiihdytyskaistat, valottomat moottoritiet, pysäköimisen haasteet sekä kävelien ja skootterien väisteleminen ahdistivat. Lasten kouluun kävelyttäminen ahtaita autotien reunassa kulkevia kävelyteitä pitkin myös ahdisti, sillä touhukkaat lapset eivät ymmärtäneet miten tärkeää on kävellä tasaisesti lähellä vanhempia, vaan sinkoilivat leikkien sinne tänne. Nyt lapsemme ovat onneksi oppineet kävelemään rauhallisemmin - melko monen toiston ja varoituksen jälkeen. Kun kävimme Suomessa, oli minusta aivan juhlaa ajella selkeillä ja suorilla kaksisuuntaisilla teillä. Ei tarvinnut parin kilometrin lenkkejä jos on sattunut menemään jostain risteyksestä väärin. Samoin lenkeillä oli juhlallista kulkea väljästi. Yllättävän paljon voi siis tietkin vaikuttaa kulkemisen aikaiseen mielialaan!
Fuengirolassa kulkemiseen on pohjoisen lapsilla tottumista :)
---------
Tuleeko sinulla mieleen kerrottavaa kulttuurishokista? Jos tulee, kuulisin siitä mielelläni!
Muussa tapauksessa - hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti