Fuengirola kutsuu helppoutensa vuoksi eläkeläisten ja sinkkujen sekä pariskuntien lisäksi useita lapsiperheitä. Kolmen lapsen (5, 7 ja 8v) äitinä ajattelinkin kertoa kahdessa kirjoituksessa, mitä minun mielestäni kannattaa ottaa mukaan kun edessä on muutto Espanjan Aurinkorannikolle lasten kanssa.

Tässä kirjoituksessa kerron, mitä lastenvaatteita kannattaa ottaa mukaan. Myöhemmin aion kertoa, mitä muita tarvikkeita kannattaa ottaa mukaan pidempiaikaiseen asumiseen kalustettuun vuokra-asuntoon Aurinkorannikolla.

Huppareilla, takeilla ja kerrosvaatetuksella on talvikuukausina käyttöä

Mitä lastenvaatteita mukaan Espanjan Aurinkorannikolle?

 

Kesäkuukausina tarvitset vähän vaatetta

Kesäkuukausina Aurinkorannikolla tarvitsee hyvin vähän vaatteita lämpötilan pysyessä korkealla, päivisin usein +30c yläpuolella. Hellemekkoja ja muita kivoja ohuita vaatteitä mukaan, sekä tietysti sandaalit joilla voi kävellä myös paahtavalla rantahiekalla! :) Pitkät housut voi jättää kesäkuukausina kotiin. Ainakaan meillä ei ollut pitkille housuille tarvetta ennen lokakuuta.

Jos lapsesi eivät vielä osaa uida ja muutat taloyhtiöön, jossa on ainoastaan syvä allas, kannattaa harkita esimerkiksi Speedon kellukeuikkareiden hankintaa Suomesta (niitä en ole nähnyt täällä myytävänä). Meillä viime kesänä 4v tyttö ui kellukeuikkareilla ja 6v ja 8v opettelivat uimaan ensin kellukkeilla ja sitten ilman kellukkeita. Muuten täällä ei uimaleluista ym. ole pulaa, niitä saa kesäaikaan puoli-ilmaiseksi melkein joka paikasta.

Talvikuukausina suosi kerrospukeutumista

Talvikuukausina on iltaisin ja aamuisin usein viileää (n.8-10c), kun taas päivisin lämpö kohoaa useimmiten 14-18c tietämille, tänään jopa 20c:een! Yleisohjeeksi sanoisin talvikuukausien pukeutumiseen Fuengirolassa niin aikuiselle kuin lapsellekin, että suosi helposti riisuttavaa ja puettavaa kerrospukeutumista, sillä todennäköisesti tarvitset aina aamulla sekä illalla enemmän vaatteita kuin päivällä. Esimerkiksi vetoketjullisia huppareita on meillä tullut käytettyä täällä enemmän kuin missään muualla, sillä ne on helppo riisua tarvittaessa.


Ulkovaatteet, jotka kannattaa ottaa lapsille mukaan:

• takki (kesätakki ja/tai lämpimämpi syystakki)
• huivi / kaulaliina
• lapaset
• ohut pipo / korvalaput
• villasukat
• lenkkarit ja haluetessasi varsikengät

Aamuisin lapset tarvitsevat ylleen yleensä takin sekä huivin/kaulaliinan. Joinain aamuina takiksi saattaa hyvin riittää esimerkiksi juuri vetoketjullinen huppari, kun taas toisina aamuina voi lasten tehdä mieli laittaa ylleen lämpimämmän syystakin tai ohuen talvitakin (esim. tikkitakin).  Lämpimämmät syystakit tai kevyet toppatakit eivät kuitenkaan ole täällä välttämättömiä, jos kesätakin alle voi tarvittaessa lisäillä useammankin kerroksen paitoja (esim. hupparin ja pitkähihaisen t-paidan). Tikkitakkeja ja ohuita toppatakkeja myydään myös melko edullisesti täällä mikäli niille tulee tarvetta. Tikkitakit ovat toki espanjalaisilla itsellään ahkerassa käytössä - silloinkin kun suomalaisilla pukkaa jo hikeä. :)

Kylmimpinä aamuina sekä iltoina voi lasten tehdä mieli pukea myös lapaset ja korvalaput tai ohuen pipon. Päivän mittaan jäävät kuitenkin paitsi lapaset ja korvalaput niin useimmiten myös takit pois. Pitkiksiä ei ikinä tarvita, paitsi jos niitä käytetään yövaatteina.

Kengät vaihtelevat meillä lasten mukaan, poika käyttää tavallisia lenkkareita, tytöt tykkäävät vaihdellen tennareita, lenkkareita ja varrellisia kenkiä. Talvikenkiä emme käytä. Sen sijaan villasukilla täällä on käyttöä - sisällä. Marmorilattiat ilman lattialämmitystä ovat kylmiä. Rakastan itse kunnon villasukkia täällä enemmän kuin Suomessa!

Fuengirolassa et tarvitse lainkaan lämpimiä toppavaatteita. Jos kuitenkin haluat mennä Sierra Nevadaan laskettelemaan niin pakkaa toppavaatteet mukaasi (keväämmällä kevyempää lasketteluvaatetta).  

Tokaluokkalaisen tammikuisen illan ulkovaatetus Fuengirolassa:
huivi, tikkitakki sekä varrelliset kengät.

Kerrostettavaa sisäpukeutumista koululaisille

Suomessa talvisin paljon käytetyt lasten villapaidat roikkuvat meillä täällä enimmäkseen käyttämättöminä. Vaikka aamulla pelkkä villapaita ei välttämättä riittäisikään aamulla takinkorvikkeeksi, voi sillä olla iltapäivällä jo liian kuuma, erityisesti jos liikkuu esimerkiksi koulun pihalla. Jos villapaitaa jossain tarvitsee niin sisällä kotona, jossa voi olla viileää huonojen eristysten ja lämmitysten vuoksi. Koululaisillamme suosimmekin kerrostettavaa pukeutumista myös sisävaatetuksessa, erityisesti paidoissa. Villatakit, hupparit, ohuet pitkähihaiset, t-paidat, aluspaidat - näitä yhdistelemällä yleensä mennään. Niitä lapset sitten vähentelevät halutessaan päivän mittaan.


Ota talvikuukausille mukaan nämä sadevaatteet:

• sadetakki
• kumpparit.

Kun Espanjassa sataa, niin vettä tulee usein kuin saavista kaataen. Vaikka asuisit esimerkiksi 500m päässä koululta tai kerholta, kastut takuulla jos kävelet sinne. Jos siis joudut joskus kävelemään myös sadesäällä, varaa mukaasi ainakin sadetakki ja kumpparit sekä jokunen sateenvarjo. Kurahousuja en tähän listannut, sillä kaatosateella ei ainakaan meidän tee kuitenkaan mieli ulkoilla. :) Myöskään varsinaisia kurakelejä täällä ei ole, jollei sitten lähde esimerkiksi vaellukselle heti sateiden jälkeen tai muihin paikkoihin, joihin on kertynyt sateista paljon vettä. (Ah, ihanaa, voit relata kuravaaterallin osalta!!!)
 

Näitä et tarvitse - edes talvikuukausina:

• välikausihaalarit
• paksummat tuulihousut
• paksu pipo tai rukkaset.

Näille ei meillä ole yksinkertaisesti ollut käyttöä Fuengirolassa. Asia on taas eri jos menee Sierra Nevadaan laskettelamaan tai esimerkiksi kevätvaellukselle Aurinkorannikon ulkopuolelle.

-------------------
Tällaisia tuli lastenvaatteista mieleeni. Mikäli sinulle tulee tähän jotain lisättävää, kerro toki niin laitetaan listan jatkoksi! :)

Istán on pieni valkoinen n. 1400 asukkaan kylä Málagan provinssissa, 15km Marbellasta pohjoiseen. Fuengirolasta sinne on matkaa 50 kilometria. Istán sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Rio Verden laaksossa, Sierra de las Nievesin eteläpuolella ja Sierra Blancan länsipuolella. Istánin edustalla sijaitsee tekojärvi nimeltä Embalse de la Concapción, joka tarjoaa noin 450 000 aurinkorannikon asukkaalle juomavettä.

Istán iltapimeässä

Istán reitin alkupäästä - Rio Verdelle laskeuduttaessa

Istan - luonnonkaunis vaelluskohde

Kävimme koko perheellä vaelluksella Istánissa joulun alla. Vaelsimme aatonaattona Pentti Korpelan kirjan vaellusreitin nro 11 - Kukkuloilta jokisuulle. Kestoksi reitille oli laskettu kaksi tuntia, mutta meillä meni siihen pienten lasten (sekä äidin kameran ;) ) kanssa kauemman aikaa. Tästäkin reitistä tekisin sivuhuomion: ei sovellu liikuntaesteisille eikä pienille lapsille. Lasku alas Rio Verden laaksolle oli paikoin kivikkoista ja vaikeakulkuista. Myös Rio Verdeltä noustessa oli alkuun maastoltaan vaativampia kivikkoisia kohtia. Tuolloin vajaa 5v, 7v ja 8v -vuotiaat lapsemme selvisivät kuitenkin maastosta hyvin. Nuorinta autoimme hankalimmissa kohdissa. Jos sinulla ei kuitenkaan ole aivan pieniä lapsia tai vanhuksia mukanasi niin suosittelen tätä reittiä lämpimästi! Näissä maisemissa on avaruutta ja kauneutta! Vähän yli puolenvälin on myös useita piknikpöytiä, joissa syödä eväitä. :) Mikäli haluat miettiä vaihtoehtoja reitille, niin täällä niitä näyttää olevan enemmänkin tarjolla.

Nyt päästän teidät katsomaan kuvia. Olen aika varma, että tähän paikkaan ihastut. :) Klikkaa kuvat isommiksi niin ne pääsevät oikeuksiinsa.

Hauska koti remontissa - matkalla Rio Verden joelle ja Embase de la Concepción -järvelle

Maisemien katselua laskeutumisen aikana

Pienet tonttu-vaeltajamme jouluvaelluksella

Joulukuu ja kukkia - näin Andalusiassa <3

Embalse de la Concepción näkyy jo

Seuraa johtajaa ;)

Pikkusiskoa autetaan kivikossa

Olemme laskeutuneet Rio Verden sivupurolle

Nousu joelta / järveltä oli myös tässä kohden kivikkoinen. 7v poika onnistui noususta toki erinomaisesti.

Sierra de la Nieves kohoaa takanapäin

Apiloita rinteellä

Havupuita

Aurinkorannikolla vaellus = parhautta <3 <3

Polkua ylös

Embalse de la Concepción - ja ah, näitä valoja!!

Maanviljelystä monessa tasossa

Autotie Istániin

Jalkapallon pelaajilla on aika ihana kentän sijainti!

Eikö olekin upea paikka? Ei muuta kuin kengät jalkaan ja Istániin vaellukselle!!
Ensi kertaan, hasta luego!

Palasimme viikko sitten kymmenen päivän matkalta Suomessa. Suomessa oli ihanaa nähdä sukulaisia sekä viedä lapsia vanhoille kavereille. Vaikka olen matkaajana sekä ulkomailla asujana kokenut niin minun on kuitenkin myönnettävä, että Suomessa käyminen ja sieltä takaisin Espanjaan palaaminen oli minulle melko hämmentävä kokemus - paitsi ympäristön niin myös omien ajatusten ja suunnitelmien osalta.

Nyt kun olen ollut vuorotteluvapaalla Espanjassa puoli vuotta, mieleeni tulee yhä useammin ajatus, että pitäisikö minun tehdä jo muutakin kun kotiasioita. Suomesta palatessa myönnän jopa ajatelleeni, että miksi olen palaamassa Espanjaan, koska minunhan pitäisi olla vaikkapa rakentamassa meille uutta kotia (entinen on myyty). Sitten jarruttelen itseäni, muistutan kiireen stressaavuudesta sekä siitä, että kotonakin töitä riittää. Vasta sitten lento laskeutui Málagaan ja ajelimme lämpimässä ilmassa kotiimme, tajusin jälleen, miksi täällä olemme. Istuin aamulennosta väsyneenä pihalle ottamaan tammikuista aurinkoa noin 20c lämmössä, kun aamuvarhain olimme jättäneet lumipyryisen Suomen taakseemme. Valon määrän sekä lämmön vuoksi me täällä olemme. Sekä siksi, ettei meillä olisi kiire, vaan voisimme viettää enemmän yhteistä aikaa perheellä. Opinkin taas nauttimaan täällä olosta hyvin pian paluumme jälkeen taas hieman uusin silmin! :)

Valo, lämpö ja perhe-elämä - näistä saamme nauttia Fuengirolassa myös joulu- ja tammikuussa

Tämän oman tehtäväni hämmentymisen äärellä yritin mielessäni pohtia, minkälaisista muista tekijöistä kulttuurishokki voisi koostua. Listaan tässä niistä kahdeksan.

Haju

Haju on yksi ensimmäisistä seikoista, mihin tulee ensin kiinnitettyä huomiota uusissa paikoissa. Ulkomailla huomaa heti, että täällä tuoksuu vieraalle. Hajuun kuitenkin tottuu nopeasti eikä sitä pian huomaa lainkaan, mutta alkuun tuntuu kuin hajut olisivat kaikkialla voimakkaina. Olen kuullut sanottavan, että ihminen rakastuu toiseen hajun perusteella. Tämä lienee kärjistystä, mutta ehkä ihminen kuitenkin käyttäytyy kuitenkin hieman eläimen tavoin, tehden jatkuvaa aistinvaraista arviointia hajujen perusteella?

Kasvot

Kielen lisäksi huomaan aluksi tarkkailevani paljon ihmisten kasvoja. Minkä väriset silmät, iho ja hiukset ovat vastaantulijoilla - onko tämä kansallisuus minulle tuttu? Millaisia ajatuksia kasvonpiirteet herättävät? Luotanko näihin ihmisiin? 

Kieli

Vieraan kielen - tai vastaavasti oman äidinkielen kuuleminen - kuuluu olennaisesti kulttuurishokkiin. Ulkomaille mentäessä kuuntelen ja koetan ymmärtää kuulemaani, yritän selvitä ja siten löytää paikkaani maassa. Olen kuin pieni hiirulainen, joka kipittää hissukseen ja ylimääräistä ääntä pitämättä.
Suomessa taas ihmettelen hölmistyneenä, kuinka kaupoissa, kulkuvälineissä ja julkisissa paikoissa puhutaankin Suomea. Hiirulaisesta tulee Hessu Hopo, hattu päässä hölmistynyt hassulainen joka ei hölmistyksissään oikein tiedä, mitä suustaan päästäisi. :)

Valo ja lämpötila

Suomeen mennessä satoi aluksi vettä, lämpötila oli muutamassa plus-asteessa. Palattuamme toisena Suomen päivänämme vuokravarastolta hakemasta toppavaatteita pimeys oli niin hallitsevaa, että en voinut pidättää naurua miettiessäni, mistä ihmeen maailman mustasta kolkasta oikein olenkaan kotoisin. Muutamaksi päiväksi valotilanne onneksi parani kun saimme lunta ja pakkasta. Yllättävän pian aloin myös tottumaan pimeään vuodenaikaan Suomessa.

Espanjaan palatessa oli valon määrä puolestaan ehtinyt jo unohtua ja olo oli taas kuin onkaloista ulkoilmaan kiivenneellä myyrällä, silmät sirrillään valon määrästä. Näiden lyhyen aikavälin muutosten perusteella huomasin, että ihminen pyrkii sopeutumaan uudenlaiseen valon ja lämmön määrään - ja unohtaa myös edellisen ympäristönsä valon määrän hyvinkin pian. Ehkä varsinainen synkkyys iskisikin Suomessa vasta kun auringosta saadun D-vitamiinin määrä olisi merkittävästi vähentynyt?

Sosiaaliset suhteet 

Ulkomaille muuttaessa sosiaaliset suhteet ovat yksi keskeisimmistä viihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ulkomailla uusien tuttavien kohtaamiset jäävät usein mieleen paljon tarkemmin kuin koti-Suomessa. Se määrittää pitkälti myös viihtyvyyttä pitkällä aikavälillä. Keiden kanssa vietän täällä aikaani, ja onko meissä mitään yhteistä? Onko uusien kanssaihmisten seura viihtyisää ja turvallista? Otetaanko minut mukaan vai jäänkö yksin? - Jaksanko olla täällä, vai tuleeko minun ikävä kotimaahan?

Sosiaaliset suhteet ovat hyvin merkittäviä paitsi aikuisille niin myös lapsille. Sosiaalisten suhteiden vuoksi useat perheet valitsevatkin juuri Aurinkorannikon, sillä täällä on parhaimmillaan kaikilla kavereita, mikä vähentää ikävän tunnetta merkittävästi. Juuri sosiaalisten suhteiden vuoksi voin hyvin kuvitella tulevani tänne myös eläkeiässä.

Koti

Turvallinen koti on yksi ulkomailla asumisen perusedellytyksistä. Jos turvallista kotia ei ole, kasvaa kulttuurishokki kohtuuttoman suureksi.

Muistan, kuinka aikoinaan menin 21-vuotiaana työharjoitteluun Sveitsiin Euroopan hiukkasfyysikan tutkimuslaitokselle CERNille. Asuin ensi alkuun melko pelkistetyssä hostellissa, jossa tuntui asustelevan pääasiallisesti aasialaisia tutkijamiehiä. Minusta tuntui, että yksinkertaisesti en voi keskittyä työhöni kunnolla ennen kuin olen päässyt hostellista omaan vuokra-asuntoon, kotiin. Etsimmekin kotia juuri niin kauan, että pääsimme mahdollisimman nopeasti pois tutkijamiesten valtaamasta hostellista. :)

Kun kävimme täällä Espanjassa ennen muuttoamme katsomassa asumisvaihtoehtoja, uhkasi pakokauhu taas vallata minut kun kävimme erään kiinteistövälittäjän mukana homeisissa kohteissa sekä hyvin vieraalla (espanjalaisella) maulla sisustetuissa asunnoissa. Ei näissä voi perhe asua, nämä eivät ole koteja - voiko tähän maahan ylipäätään muuttaa, risteilivät ajatukset mielessäni. Kun pääsimme käymään tässä asunnossa, joka oli remontoitu skandinaaviseen makuun, ei minun tarvinnut epäröidä hetkeäkään, ettemmekö valitsisi tätä kodiksemme. Perheelliselle koti on ulkomaillakin asumisen sydän, ja siksi sen on hyvä olla mieleinen.

Espanjaan muuttaville neuvoisinkin olemaan kotiasioissa ajoissa, sillä erityisesti elokuun loma-aikaan pitkäaikaisen asunnon saaminen on haasteellista sekä useiden kiinteistövälittäjien mielenkiinto vuokra-asumisen tarjoamista kohtaan vähäistä.

Ruoka 

Ruoan osuutta kulttuurishokissa ei käy kieltäminen :) Parhaimmin muistaa ne maukkaimmat makukokemukset sekä epäillyttävimmät maut. Muistan aina, minkälaisen pihvin sain syötäväkseni kerran Kiinassa - se oli kamalaa! Sveitsissä taas pullaleipä oli aikas hyvää, vaikka tuskin kaikista terveellisintä.

Espanjassa saa perus-länsimaalaista ruokaa, ja ruokakorin hintakin jää paljon pienemmäksi kuin Suomessa. Erityisesti hedelmät ovat Espanjassa hedelmät erityisen maukkaita.
Ruisleipää ja kahvia kuitenkin ainakin tulee täällä ikävä, vaikka Leenan leivän leipoma tuore ruisleipä toimiikin hyvänä Ruispalojen korvikkeena. Onneksi suomikaupoista saa halutessaan kaikkea, mitä tarvitsee. Ruuan puolesta tuskin monikaan suomalainen palaa ennenaikaisesti kotimaahansa. Suurimmat haasteet lienee kilojen kurissa pitämiseen liittyviä, sillä täällä ei rasvassa ja suklaassa säästellä. ;)

Tekninen infrastruktuuri

Viimeisenä kulttuurishokin elementtinä mainitsen teknisen infrastruktuurin. Kuinka pääsen töihin, kouluun, kotiin? Mistä saan vettä juodakseni, mihin vien roskat, missä on lähin puisto? Vaikka teknisen infrastruktuurin tekijät eivät olisikaan päällimmäisinä mielessä kohdetta valittaessa, on niillä sitäkin enemmän vaikutusta arjen elämään, ja siksi ne ovat omiaan aiheuttamaan kulttuurishokkia.

Täällä Fuengirolassa en ensimmäisten viikkojen aikana uskaltanut ajaa ollenkaan, sillä yksisuuntaiset tiet, huonot kiihdytyskaistat, valottomat moottoritiet, pysäköimisen haasteet sekä kävelien ja skootterien väisteleminen ahdistivat. Lasten kouluun kävelyttäminen ahtaita autotien reunassa kulkevia kävelyteitä pitkin myös ahdisti, sillä touhukkaat lapset eivät ymmärtäneet miten tärkeää on kävellä tasaisesti lähellä vanhempia, vaan sinkoilivat leikkien sinne tänne. Nyt lapsemme ovat onneksi oppineet kävelemään rauhallisemmin - melko monen toiston ja varoituksen jälkeen. Kun kävimme Suomessa, oli minusta aivan juhlaa ajella selkeillä ja suorilla kaksisuuntaisilla teillä. Ei tarvinnut parin kilometrin lenkkejä jos on sattunut menemään jostain risteyksestä väärin. Samoin lenkeillä oli juhlallista kulkea väljästi. Yllättävän paljon voi siis tietkin vaikuttaa kulkemisen aikaiseen mielialaan!

 

 Fuengirolassa kulkemiseen on pohjoisen lapsilla tottumista :) 

---------

Tuleeko sinulla mieleen kerrottavaa kulttuurishokista? Jos tulee, kuulisin siitä mielelläni!
Muussa tapauksessa - hasta luego!

Suomen reissulta palatessa innostuin taas uudella tavalla tästä etelän auringosta. Haluan jälleen nauttia täysin siemauksin tästä valosta ja lämmöstä nyt kun siihen on mahdollisuus. :) Minulle valosta nauttiminen ei tarkoita kuitenkaan rannalla makoilua, vaan liikkumista sen ollessa mahdollista. Tämä vuodenaika tarjoaakin vaeltamiselle sekä muulle ulkona liikkumiselle mitä mainioimmat puitteet: ei ole tukahduttavan kuuma, mutta silti aivan riittävän lämmin niin että paksummilla puseroilla tulee jossain vaiheessa liikkumisen aikana liian kuuma.

Valle del Guadalhorce - Guadelhorcen laakso (klikkaamalla saat kuvan isommaksi)

Vaelluksella Aurinkorannikon ja Guadalhorcen panoraamamaisemissa

Tänään kävimme mieheni kanssa lasten koulu- ja kerhopäivän aikana muutaman tunnin vaelluksella Aurinkorannikon ja Valle del Guadalhorcen (Guadalhorcen laakson) maisemissa. Seurasimme Pentti Korpelan kirjan reittiä nro 24 (Kalkkiuunien metsä, vuoristolähde ja autiotila), tosin hieman lyhennettynä alusta sekä lopusta ehtiäksemme takaisin koululle. Nousua ja laskua meillä tuli 350-400m ja matkaa n.9km.

Tämäkään reitti ei ollut lasten eikä vanhusten mentävä, mutta mikäli näihin kauniisiin maisemiin huonompijalkainen tai pieni tallaaja haluaa päästä niin sinne pääsee ajamalla Cantera de los Arenales:n avolouhokselle - koordinaatit noin 36.611523, -4.625808 (voit laittaa koordinaatit Google Mapsiin). Kuljet avolouhoksen ohi, ja tulevista risteyksistä käännyt oikealle niin pääset näihin panoraamanäkymiin. Matkaa avolouhokselta Valle del Guadalhorcen panoraamanäkymiin tulee n.1,5km eli 3-4km lenkki edestakaisin mentäessä, riippuen mihin asti kuljet.

Tässäpä kuvia vaellukseltamme, olkaa hyvät! Blogin mitat eivät aivan täsmää panoraamakuvien kanssa, mutta en jaksa nyt itsekään säätää niitä tämän enempää. Kuvia klikkaamalla näät ne isompina.

Cantera de los Arenales - Arenalesin avolouhos

Panoraamapolku <3

Me urheilijat ;)

Palatessa tuli saksalainen hevosvaellusryhmä vastaan :)

Tammikuun kukintaa Aurinkorannikolla

Mijas Pueblo polun varrelta nähtynä

Näillä mentiin tänään; en valita! ;) Ensi kertaan, hasta luego!

Kotiuduimme hiljattain parin viikon reissulta Valenciasta, Barcelonasta ja Suomesta. Näimme ja koimme paljon, sekä tapasimme rakkaita sukulaisia sekä lasten kavereita koti-Suomessa.

Lentokoneessa piirtelyä ja lukemista

Yksi päällimmäisistä asioista, mitä reissusta jäi mieleen, on miten upeasti lapseni jaksoivat tämän reissun kanssamme! Vaikka kolme lastani (8, 7 ja pian 5v) ovat eläväisiä ja desibeleissä on toisinaan haasteita, niin heidän sopeutumisensa uusiin paikkoihin oli helppoa ja luontevaa. Erityisesti Suomesta Espanjaan paluuta jännitin; onko lapsilla mielenkiintoa palata Espanjaan kun on oltu tutuissa kotimaan ympyröissä tuttujen ihmisten ympäröimänä? Lentomatkalle lähdettiin kuitenkin mielellään, espanjan numeroita alettiin lentokentältä kotiin vievässä taksissa tavailemaan, ja legoleikit alkoivat heti kun ovesta sisään päästiin!

Tästä inspiroituneena kirjoittelen muutamia kohtia, joita meidän aikuistenkin olisi hyvä oppia lapsilta hyvän reissufiiliksen luomiseen. :)

Kaikki mitä hyvään reissufiilikseen tarvitaan, opin omilta lapsiltani

Tärkeimpiä ovat kaverit. Matkallakin lapsi muistaa, mikä on lopulta pysyvää ja tärkeää. Kierrellessämme suuressa Barcelonassa ja lapsemme odottivat lähinnä näkevänsä mummolan koiria sekä tietysti kavereitaan. Kun mummolaan vihdoin päästiin, laulettiin siellä Hei mummo! -laulua sekä mummulle että muunneltuna mummuikään päässeelle koiralle. Kaverien ja sukulaisten tapaamiset olivat lapsille kovin tärkeitä, ja niitä kierreltiinkin kuskaamassa sen verran kuin ehdimme. Mitä on reissu ilman kavereita?


Ei ne suuret nähtävyydet vaan pienet vivahteet. Kuperkeikkaa tekevä joulupukki-nukke voi olla paljon kiinnostavampi kuin Gaudin taidonnäyte Barcelonan päänähtävyys, Sagrada Familian kirkko. Kun kiinnittää huomiota pienempiinkin seikkoihin, saa reissusta irti paljon enemmän!



Ei se paikka vaan se fiilis - tässä ja nyt. Hauskinta on spontaanius, luontevuus, tässä ja nyt-ajattelu. Puisto Valenciassa, piilopaikka vanhan Claramuntin linnan nurkalla, lumikasa mummolan pihassa, pulkkamäki serkkulassa - siinä esimerkkejä parhaimmista fiilispaikoista reissulta. Hauskaa on missä vain kun eletään tässä ja nyt.

Poika piileskelee Claramuntin linnan nurkalla

Barcelonan metrossa eletään hetkessä

Oma pesä, mutkaton juttu, turvallisuudella se rakentuu mihin vain. Pehmot nukkumaan vierelle, iltasatua kehiin. Ei tarvita gourmet-ruokaa, ei kalliita elämyksiä; päivällä on kehykset ja reissussakin jaksaa olla kun normaaleja rutiineja pidetään yllä. Kun rutiinit ovat turvalliset, on koti aina siellä missä nukutaan.

Hauska syötävä pitää lapsenkin liikkeessä. Täytyy myöntää, että Barcelonassa tuli nähtävää yhdelle päivälle vähintäänkin riittävästi, ja kilometrejakin lasten kanssa kävellessä varmaan 10. Urheasti lapset jaksoivat, vaikka kaupunkiympäristö hämmentääkin pientä kulkijaa joka ei katso korkealle nähtävyyksiin vaan matalalle - puluja, liikennevaloja ja risteyksiä. Jaksamisen salaisuus taisi olla kunnon aamiainen, jossa oli makua ja näköä. :)

Aamiainen Barcelonassa (tai osa siitä) - makua ja näköä

Lapsi matkalla - fiilis kohdillaan!

Tässäpä ajatuksiani tällä erää. Paljon on pohdintoja mielessä, joten palaamisiin ensi kerralla, hastaluego!

Tytöt Claramuntin linnalla