Oli aikamoinen työ punnita ja säätää laukkuja niin että niissä oli maksimimäärä tavaraa ja painoa kussakin max 20kg. Parhaimmasta päästä laukkuja olivatkin Pelican-itsepalveluvarastosta ostetut pahvilaatikot, jotka lopulta teippasin kunnolla kiinni. Jännitin myös, että joudunko lasten kanssa perillä Malagassa menemään junalla Fuengirolaan jos emme mahtuisi vuokra-autoon tavaroidemme kaveriksi. ;) Varaamamme Citroen Berlingo kuitenkin armahti meitä poloisia ja me pääsimme kotiimme samalla kyydillä.
Tässä kuva meistä ja tavaroista lentokentällä (mieheni toimi kuvaajana).
Kotiutuminen vuokrakotiimme
Muutto oli kuluttava, ja olimmekin erittäin onnellisia siitä että pääsimme melkein heti tultuamme menemään omaan vuokrakotiimme emmekä esimerkiksi väliaikaiseen kotiin, josta lähtisimme etsimään sopivaa asuntoa. Ensin kävimme vain ystävällisen kiinteistövälittäjämme luona, jonne tuli myös madridilainen vuokraisäntämme. Menimme kaikki yhdessä kotiimme katsomaan paikat. Vuokraisäntämme oli tarkan markan mies ja oli listannut kaikki huonekalut, lamput ja muut tavarat ja kävi ne kanssamme läpi. Hän ei puhunut englantia emmekä me espanjaa, mutta kiinteistönvälittäjämme tulkkasi meille. Parin tunnin päästä virallisuudet olivat ohi ja me pääsimme laittamaan tavaroitamme paikoilleen. Onpa nopeaa muuttaa sisään kun asunto on täysin kalustettu! Muutaman päivän kuluttua kutsuimmekin seinänaapurissa asuvan hieman vanhemman suomalaisen pariskunnan meille kahville.Asuntomme osoittautui hyväksi valinnaksi (tai hyväksi tuuriksi). Vuosi sitten tehty täysi remontti, ilmalämpöpumput joka huoneessa, hyvä kalustustaso aina mopista sähkövatkaimeen asti, aidattu piha-alue, suhteellisen hyvä sijainti...valmis nettiyhteys! Nämä eivät ole itsestään selvyyksiä - oikeastaan asumisessa tuntuu ettei mikään ole itsestään selvyys täällä Espanjassa. :) Negatiivisista asioista mainittakoon, että seinät ovat kuin paperia - jos joku kävelee viereisen asunnon portaita niin en tiedä tuleeko ääni meiltä vai heiltä. Parkkipaikat ovat kamalia, aivan liian pieniä. Mutta se ongelma ei ole pelkästään meidän taloyhtiöllä, vaan koko kaupungilla. Harvassa ovat autot joissa ei ole naarmuja.
Etukäteen minua jännitti eniten tämä meidän taloyhtiön uima-allas, koska siinä matalin kohta on n.130cm, eivätkä lapsemme ole täysin uimataitoisia vielä. Tämä huoli päättyi siihen kun laitoin nuorimman uimaan Speedon kellukeuikkareilla eli "taikauikkareilla"; hänestä tuli kertaheitolla vesipeto kun hän pysyy pinnalla. Isommat joutuvat uimaharjoituksiin, mikä on pelkästään hyvä. Jos laiskottaa niin voivat käyttää kellukkeita.
Perheenä Fugessa
Fuengirola on osoittautunut hyväksi paikaksi asua. Yksisuuntaiset tiet ja yleisesti tiiviimmät tilat vaativat totuttautumista, mutta muuten täällä on helppoa olla ja elää. Samoin byrokratiaa riittää täälläkin, ja byrokratian sekä muiden järjestelyiden merkeissä ovat nämä kaksi viikkoa pääsääntöisesti kuluneetkin.Jos näitä alun tottumiskysymyksiä ei oteta huomioon niin muuten täällä on kyllä mukavaa. :) Espanjalaiset ovat mukavia ihmisiä. Heille sopii se, että puhumme omalaatuista kieltä joka koostuu muutamasta espanjan sanasta ja sitten englannista tai tarpeen vaatiessa käsimerkeistä. Äitinä minusta tuntuu hyvälle, että isovanhemmat hoitavat paljon lapsenlapsiaan ja rannallakin näkee usein monta sukupolvea yhdessä.
Kaupasta saa ruokaa ja se on keskimäärin edullisempaa kuin Suomessa. Se mitä ei löydy paikallisesta supermarketista, löytyy todennäköisesti suomikaupasta. ;) Suomikaupoista löytyvät niin ruisleivät, salmiakit kuin fariinisokerit, mausteet kuin kaurahiutaleetkin - ja paljon muuta. Mutta jos tulet käymään niin tuotko mukanasi ruisleipää ja juhlamokkaa, kiitos? Ne ovat kuitenkin suomikaupassa kalliimpia niin että niillä lähinnä herkuttelemme.
Ravintoloita on joka lähtöön, mutta etsimme vielä sitä lemppariamme - sellaista, jossa saisi hieman ravitsevampaakin ja vähemmän rasvaista ruokaa. Vaikka kyllähän rantakadulla olevan ravintolan kolmen ruokalajin menu (12,90€ koko setti) on välillä ihan OK, samoin 4€ päivän lounas lähiravintolassa. =)
Terveisiä lapsiltamme
Poika sanoi joskus haluavansa mennä Suomeen voidakseen mennä sienimetsään. Ymmärrän häntä hyvin tässä asiassa, sillä täällä ei paljon sieniä kasva, eikä edes vehreää metsääkään. 4v tyttö sanoi että täällä on kivaa, ja mukavinta on uiminen. 8v on saanut koululta kavereita eikä hänellä ole minkäänlaisia ongelmia olla täällä. Ystäviä ja sukulaisia toki muistelemme kaikki täällä ja toivotamme teitä sydämellisesti tervetulleeksi käymään meillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti