Mutta nyt meillä oli ihan tavallinen sunnuntai. Kotoilimme koko päivän.
Uutisia ja ruoanlaittoa
Aamusta lueskelimme uutisia (Cheek ja 80 000 katsojaa!) ja surffailimme omiamme. Pakko oli soittaa nostalgisessa hengessä Timantit on ikuisia, kuten stadionillakin oli tehty. ;)
Lapset pelailivat wiillä Super Mariota. Kävin tyttärieni kanssa lähikaupassa ostamassa kananmunia ja vaniljajäätelöä. Valmistin ruokaa ja tyttöjen kanssa leivoimme kaura-omenapiirakkaa.
Lounastimme ja söimme lämmintä piirakkaa kera vaniljajäden. Sen jälkeen lapset leikkivät legoilla, ja minä siinä sivussa levittelin heille aurinkorasvaa.
Uima-altaalla
Suuntasimme altaalle uimaan ja aurinkoa ottamaan. Lapset vuoroin riitelivät ja vuoroin leikkivät altaalla, ja minä siinä neuvomisen ja riitojen ratkomisen lomassa mietin että olemmeko me ihan yhtä melukylän perhettä. Onneksi asummekin Espanjassa, sillä tänne mahtuu ääntä, mutta silti, millähän saisimme volyymiä pienemmälle? Tosin oli lähistöllä toinenkin äänekäs perhe -- ja kielenä oli suomi. He olivat iäkkäämpiä eikä heillä ollut pieniä lapsia. He huutelivat parvekkeelta kaikennäköistä ja mietin, että heitä ei selvästikään haittaa jos joku kuulee heidän asioista, kuten keskinäisistä sanaharkoista tai puheluista Suomeen.
Mietiskelin siinä, että taitavat espanjalaiset olla vähemmistönä tässä altaalla keskellä päivää. Paikalla taisi olla suomalaisia, ruotsalaisia ja brittejä. Minun on vaikea sanoa, ketkä heistä on pidempiaikaisia asukkeja ja ketkä ovat viikkovuokralaisia. Päiväsaikaan espanjalaisia tuntuu näkyvän enemmän pihatiellä juttelemassa toisille paikallisille koiran kanssa tai lastenlapsia työntelemässä lastenrattaissa. Muut kuin isovanhemmat varmasti käyvät töissäkin. ;) Illalla myöhään tuntuu, että espanjalaisia on kyllä joka paikassa.
Siirryin altaaseen itsekin ja pidin lapsille uimaopetusta - eli lähinnä seurasin kun he uivat luokseni ja toiselle puolelle allasta. Hienosti edistyy, pinnalla pysytty matka pitenee koko ajan! Lopulta polskuttelu alkoi pikkuhiljaa käydä työstä ja siirryimme suihkun kautta sisään.
Valmistin kasvissosekeittoa. "Äiti, tämä ei ole niin vaaleaa kuin normaalisti, äiti, tämä maistuu erilaiselle", tuumaili vanhin lapsistani. Minun oli pitänyt muuttaa vakioreseptiäni, sillä täältä ei ihan samoja vihannessekoituspusseja saa. Hyvää siitä silti tuli.
Lenkillä
Päätin, että tänään vihdoin lähden juoksulenkille. Lyhyt 5km lenkki riittäisi, onhan ulkona vielä +26-28c. En oikein tiedä vielä muista hyvistä lenkkipoluista kuin rantakadun, joten sinne suuntailin. Siellähän espanjalaisia tuntui olevan. Kello 20 ja täysi meno päällä rannalla. :) Vastaan tuli myös useita muita juoksijoita.
Illalla nukkumaan
En lakkaa ihailemasta lasten mielikuvitusta. Kaksi vanhempaa lastani nauroivat ja juttelivat omia mielikuvitusjuttujaan pitkin iltaa. Heillä oli niin hauskaa, että poika pyysi päästä isosiskon luo yökylään. Sovimme, että hän pääsisi kunhan saan kuunnella että he todella käyvätkin nukkumaan. Niin he kulkivat yläkertaan nauraen ja höpöttäen. Ajattelin, että tämä kaukana oleminen vahvistaa heidän sisarussuhdettaan. Muutaman kerran koputtelin oveen ja sanoin että nyt nukutaan, ja sitten tulikin hiljaista.
Iskän vuoro oli nukuttaa nuorinta lastamme. Kuulin, kuinka hän höpötti omia juttujaan iskälle, Lintsin merirosvolaivoista ja sen sellaisista.
Kaikilla hyvä mieli. Perheellä hyvä olo. Näitä lisää. Eivät nämä ole itsestään selvyyksiä, kenellekään. Kaikilla meillä, tavallisilla ihmisillä, on asiat keskimäärin aika rempallaan ja usein sunnuntaissakin menee jokin pieleen - eikö niin?
Siispä: Eläköön, tavallinen sunnuntai. Kiitos, että meillä oli sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti