Jäähyväisvaellus Sierra de las Nievesiin

Eilen kävimme toistaiseksi viimeisellä vaelluksellamme Espanjan Andalusiassa. Kohteeksemme valikoitui Sierra de las Nieves  ("lumivuoret"), koska emme ole siellä käyneet aiemmin koko perheellä. Tarkoituksena oli myös päästä hieman korkeammalle, jotta patikoidessa ei tulisi liian kuuma. Liian kuuma paahde ei ole hyväksi pienemmälle eikä suuremmalle patikoijalle! Vuoretkin kertovat kuivan ja kuuman kauden tulleen, sillä vielä vappuna vihertäneet vuoret ovat jo muuttuneet ruskeiksi. Sateita ei juuri enää tule ja aurinko paahtaa korkealta ja tehokkaasti. Sierra de las Nievesin huiput kohoavat aina 1919 metriin asti, joten ajattelin että siellä olevan hieman viileämpää.

Poika patikoimassa Sierra de las Nievesillä

Valitsin reitiksi lasten mentävän polun, Caucón - Tajon de la Caína reitin. Reitti sijaitsee La Torrecillan eli korkeimman huipun laitamilla. Tässä maastokartta, jossa on useita reittejä alueelta. Tässä kaikki alueen patikkareitit.

Perille päästäksemme laitoin navigaattoriin koordinaatit. Mutta kuinka kävikään, kun pääsimme luonnonpuiston puolelle ja lähdimme ajelemaan hyvinkin kuoppaista hiekkatietä ylöspäin - meidät käännytettiin takaisin! Tietä aiottiin mitä ilmeisemmin päällystää, joten luonnonpuisto olikin sen tien varrelta suljettu, ja tietyömiehet käskivät meidän kääntyä takaisin. Piti tehdä vaihtoehtoinen suunnitelma.

Mirador del Guarda Forestal

Mieheni oli käynyt eräiden vieraidemme kanssa aiemmin Rondassa ja ajanut sinne Sierra de las Nievesin laitamien kautta. He olivat pysähtyneet Guarda Forestal -nimisellä näköalapaikalla. Näköalapaikan löytää Google Mapsista, ja sinne pääsee kun ajelee El Burgon kylältä Rondan suuntaan A-366-tietä. Menimme mieheni navigoimana tälle näköalapaikalle.

Tässä muutama kuva näköalapaikalta. Meillä vierähtikin täällä jonkin verran aikaa, sillä nuorimmaisella tyttärellä kesti eväiden syöminen todella kauan ja lisäksi hänen onnistui saada kymmeniä muutaman millin mittaisia piikkejä käteensä jostain kasvista, joita me sitten poimimme yksi kerrallaan. Poika ehti odotellessa kiipeillä kivillä ja käydä katsastamassa näköalapaikan patsaita.

Guarda Forestal -näköalapaikka

Eväspaikka

Kiipeilemässä

Kuin kaksi marjaa

Los Sauces - Yunquera -reitille

Vaika alkuperäinen suunnitelma oli mennyt mönkään ja aikaa oli muutenkin kulunut kulkemiseen ja piikkien nyppimiseen sun muuhun, en halunnut vielä luovuttaa suunnitelmaamme patikoida vähän. Sierra de las Nievesin kartoista päättelin, että läheltä El Burgoa pääsisi Peña de los Enamorados -huipun lähistölle patikoimaan (huippu on 1789m korkeudessa). Kartasta löytyi patikointireittimerkintä Los Sauces -alueelta. Minulla oli tosin vähän pallo hukassa -fiilis, koska minulla ei ollut koordinaatteja minkään reitin alkuun enkä tiennyt, millaisesta reitistä olisi kyse.

Lähtiessämme ajelemaan huonokuntoista, kuoppaista hiekkatietä Los Sauces-alueelle päin, meiltä meinasi taas usko loppua. Voiko tunnetuille reiteille viedä näin huono tie? Näin kuitenkin todella oli. Noin 10 kilometrin "mökkitie"-matkan jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin Los Saucesin piknikalueelle. Jos siis olet menossa Sierra de las Nievesille, varaudu kulkemaan perille kuoppaista tietä (jollei teitä korjata kaikkien kymmenien kilometrien matkalta kesän aikana, mitä en ihan usko)!

Area Recreativa Los Sauces -alueella oli paljon tilaa. Olimme ainoat tällä paikalla.

Piknik-alueelta huomasin kyltin, joka osoitti Yunqueran kylään vievälle polulle. Sanoin, että kävellään vaikka kilometri ja palataan takaisin. Löysimme kuin löysimmekin polun, jolla kävellä. Nyt olimme päässeet päivän suunnitelmiin! Kannatti nähdä vaiva, sillä poluilla on aina ihanaa. Lapset nauttivat myös yhteisestä retkeilemisestä.

Yunquera - Los Sauces -reitin päätepiste Los Saucesin piknikalueella

Polku kulki ensin metsässä, mutta lähti sitten kohoamaan ylöspäin. Ei täällä korkeuksissa sitten ollutkaan kylmä vaan kuuma! Lapset alkoivat pian valittamaan kuumuutta ja kyselivät, milloin palaamme takaisin. Kuumuus pitääkin täällä ottaa vakavissaan suolan ja nesteen kannalta, joten jaoimme lapsille juomapullot käsiin sekä lupailin pian jo lapsille sipsiä kun hetken aikaa nousevat.

Pieni nouseminen kannatti, sillä pääsimme kuin pääsimmekin näkemään maisemia. Löysimme myös pienen luolan, johon lapset pääsivät tauolle. Lapset keksivät luolassa keskenään juttuja ja nauroivat lopulta kuorossa!

Tauon jälkeen palasimme takaisin. Kilometreja kertyi muutama, ehkä vajaa kolme, mutta pääsimme kuin pääsimmekin pienelle retkelle luontoon! Lisäksi sain tietysti kuvia, myös onnistuneita sellaisia!

Tässä vielä kuvia Los Sauces - Yunquera -reitiltä.

Tämä näkymä avautui vajaan 1,5km kohdalla Los Sauces - Yunquera -reitillä.

Näkymät toiseen suuntaan

Lapsilla oli tosi hauskaa luolassa :D

Siskokset

Sydänpuu :)

Näin on vaelluskautemme päättynyt Espanjassa. Se ei kuitenkaan lopu kokonaan, vaan jatkuu Suomessa, erityisesti Espoon Nuuksiossa! Olen haltioissani siitä, että lapseni ovat oppineet pitämään yhteisistä kävelyistä ja patikkaretkistä. Luonto on kävelemisen arvoista!