Laukut on melkein kokonaan pakattu ja viralliset asiat hoidettu. Poliisiasema ja kaupungintalo, check. Auton myynti, check. Pankkitili suljettu, check. Kampaaja, check. Paperien siivous, check. Talon tarkastus, CHECK!! Ajatukset - no niille ei voi ikinä laittaa rastia ruutuun. Ne heittelehtivät suuntaan ja toiseen. Tässä kuitenkin Espanjasta lähdön kunniaksi joitakin mietteitä Suomen kolmen k:n kliseisestäkin kuvauksesta: kylmä, kallis ja kaukana. Älkää hermostuko, tässä puhuu lämminverinen, joka kuitenkin rakastaa kotimaataan. :)
Suomessa on kylmää
Täältä etelästä käsin Suomen ilmasto on tuntunut - jos nyt aivan suoraan sanotaan - aivan hullulta. Hullulta sekä ihmisen että maan kasvun kannalta.
Kesää odotellaan 11 kuukautta vuodessa ja sitten kun on KESÄ, onkin Suomi ihan täynnä toimintaa! Maajussit ajelevat pelloillaan ja toivovat sopivasti poutaa ja vettä. Mustikan ystävät etsivät poimurinsa valmiiksi ja mustikoita odotellessa käyvät poimimassa mansikoita. On häitä, on synttäreitä, on sukujuhlia, on festareita, on herättäjäjuhlia ja suviseuroja, on biitsitapaamisia, on terasseja, on purjehduksia, on toreja, on lavatansseja, on matonpesuja, on talojen ulkomaalauksia. On peilityyni järvi ja rantasauna. On. On, koska on kesä.
Sitten neljä viikkoa on kulunut - tai ehkä kuusi (jos siis lämpöjaksot huomioidaan laskennassa), ja sitten kaikki tällainen oleminen loppuu. On vain kiire töihin, kouluun ja harrastuksiin. Varaudutaan taivaalta tuleviin veden eri olomuotoihin. Siihen se aika sitten kuluukin, vaatekertojen metsästelyyn ja vaihtamisiin aina seuraavaa kautta varten. Laitetaan kaikki paikat lämmitykseen ja kulutellaan sähköä. Käperrytään melankoliaan ja unelmoidaan etelänmatkoista. Saman tekee myös kasvusto, lehdet varisevat, routa valtaa maan ja koko luonnon elo vaipuu horrokseen. Ei kasva juuri mikään, jollei ole hyvät keinovalot ja -lämmöt käytössä. Kurkkujen ja tomaattien kylteissä lukee yhä useammin "espanjalainen".
Kun suomalainen sitten pitää silmiään talviaikaan auki tikuilla ja kirkasvalolampuilla (ja tietysti somella ja viinalla), espanjalainen maamies kasvattaa tonneittain mandariineja, oliiveja ja muita hedelmiä. Niitä sitten rekoilla viedään kylmään pohjolaan viikko toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen. Leveyspiiri ei sovellu kasvustolle, eikä pimeimpään aikaan oikein ihmisellekään. Minä myönnän, että Suomessa on kylmää.
Suomessa on kallista
Suomessa on kallista. Ruuat ovat kalliita, asunnot ovat kalliita, autot ovat kalliita, kampaamossa on kallista. Palvelujen kuten siivoojien kotiin tilaaminen vasta kallista onkin. Mihin tahansa menetkin, pulitat kaikesta paljon.
Espanjassa en esimerkiksi ole ikinä ylittänyt 5-henkisen perheemme ruokalaskussa satasta, jollen ole samalla ostanut lahjoja tai kodin tarvikkeita. Ei ole ikinä tarvinnut miettiä, ostanko naturel kanaa, koska sen kilohinta on noin 5€/kilo. Suomessa minulla taas menee useimmiten satanen rikki, koska en jaksa ravata kaupassa vähän väliä. Puntaroin Suomessa useinkin lihaosastolla sitä, raaskinko ostaa naturellia vai pitäisikö jujuttaa itseään halvemmalla kilohinnalla ja ostaa marinoituja.
Joku muukin on täällä miettinyt ruokien hintoja. Esimerkiksi S. Tamminen jakoi julkisena Facebookissa 30.4.2015 kolme kuittia, jossa hän vertailee samojen tuotteiden ostoskorihintoja Suomessa ja Espanjassa. Viinin kanssa ruokalaskun summa oli Espanjassa 26,83€, Suomessa 71,38€. Ilman viinejä se oli 22,53€ ja 51,88€. Yli kaksinkertaisista hinnoista puhutaan! Ok, en voi olla vakuuttunut että esimerkiksi hedelmien painot täsmäävät, mutta näppituntumalla jo tiedän, että ainakin lähellä ollaan.
 |
| S. Tammisen hintavertailu Espanja vs. Suomi. Vasemmanpuoleinen kuitti Espanjasta, keskimmäinen ja oikeanpuoleinen Suomesta. |
Kun kampaajani kanssa pohdin viime viikolla kalleus-teemaa, hän latasi, että ei ihmekään jos elämä tulee Suomessa kalliiksi, jos yksityisen sektorin työntekijä joutuu maksamaan työttömän ja julkisen sektorin elatuksen. Hän oli myös sitä mieltä, että kansalaissivistystä pitäisi lisätä siinä, että jokainen työntekijä ymmärtäisi, mistä raha työpaikalla tulee. Häntä harmitti lakkoilu ja palkasta nitisemiset, sillä taivaaltahan raha ei yleensä tipu vaan se pitää työllä ansaita, kuten yrittäjä sen hyvin ymmärtää. No, työllisyyskysymyksiin en puutu sen enempää tässä kirjoituksessa kuin että minusta suuripalkkaisten työttömien pitäisi ottaa vastaan myös matalapalkkaisempia töitä työllistyäkseen. Kallista on pitää korkeapalkkaisia työttömiä kortistossa. Yhdyn toki myös siihen, että työssäkäyvä saa olla palkastaan tyytyväinen, sillä usein huonokin palkka on parempi kuin monen yrittäjän palkka. Jokaisella on myös toki vapaus perustaa yritys ja pistää paremmaksi!
Oma lääkkeeni Suomen kalleudelle on mennä kiltisti kesän lopulla takaisin töihin, koska minulla on vakituinen työpaikka odottamassa.
Suomi on kaukana
Olen tätä kalleuskysymystä miettinyt mielessäni erityisesti sijainnin kannalta. Totta ihmeessä appelsiinin on oltavakin kalliimpaa Suomessa, jos se kulkee aina vähintään 3500km matkan markettiin. Maksamme ruuastamme aina enemmän, koska emme asu siellä missä ruoka kasvaa ja missä aurinko lämmittää. Maksamme kaikesta, mikä käy luonnon kiertokulkua vastaan: pimeydestä, kylmyydestä, kaukaisuudesta. Seinien on pakko olla paksumpia pohjoisessa, muuten jäätyy. Suomessa on kallista, koska Suomi on kaukana ja Suomessa on kylmää!
Suomi ei onneksi kuitenkaan ole niin kaukana, etteikö sieltä lämpimäänkin pääsisi. Etelä-Espanjaan lentää neljässä ja puolessa tunnissa. Ei Suomi oikeasti niin kaukana ole, etteikö sieltä etelään pääsisi, mutta kuitenkin niin kaukana ettei etelän auringon voima ei sinne talvisin ulotu.
Kaikesta huolimatta palaamme Suomeen
Niin. Vaikka erityisesti täältä etelästä käsin tuntuu, että asuminen Suomen leveyspiirillä on ihmisyydelle ja ympäristölle epäedullista, palaamme koti-Suomeen.
Miksi ihmeessä?
Vastaus on: omien töiden, mieheni yrityksen, elintilan ja sosiaalisten verkostojemme vuoksi. Ihminen tarvitsee rahaa elääkseen, ja aloitettua yritystä ei kannata helpolla luovuttaa. Paljon merkitystä on myös sillä, että tunnemme perheellisenä tarvitsevamme paljon vapaata tilaa ympärille. Aikuisena uuteen maahan integroituminen vaatii myös muita ponnistuksia: pitäisi opiskella kieltä, pitäisi olla sosiaalisesti aktiivinen löytääkseen itselleen sopivan verkoston, pitäisi miettiä millä eläisi kun ulkomaiden työmarkkinat ovatkin kokonaan erilaiset kuin kotimaassa. Palaaminen on sosiaalisten suhteiden ja tulojen kannalta helpompaa. Ilmaston puolesta ei alkuunkaan.
Suomalaisnainen naapurista, joka myös pohdiskeli asumisiaan ja molempien maiden hyviä ja huonoja puolia sanoi, että jokaisesta paikasta kannattaa ajatella sitä hyvää mitä siellä on. Juuri näinhän se onkin!
Me encanta España. Me encanta Finlandia.
Adios España y hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti