Los Bolichesista Los Pacosiin

Tämä aamu oli ensimmäinen sumuinen aamu meille täällä Fuengirolassa. Minulle se merkitsi sitä, että nyt olisi oivallinen aika ottaa oikea kamera mukaan koulumatkan varrelle. :)

Me kävelemme useimpina aamuna koululle kotoamme Los Bolichesista Aurinkorannikon suomalaiselle koululle Los Pacosiin. Matkaa koululle kertyy noin kaksi kilometriä ja aikaa noin puoli tuntia. Oikein hyvää hyötyliikuntaa päivän alkajaisiksi! Usein otan myös nuorimman lapseni mukaan - joko viedäkseni hänet suomalaisen seurakunnan kerhoon Pacosintuvalle (kahtena päivänä viikossa) tai vain kävelyttääkseni myös häntä. Koulupäivän päätteeksi olemme toistaiseksi hakeneet lapset useimmiten autolla, jottei yli 30c lämpötila uuvuttaisi pieniä koululaisiamme.

Pidemmittä puheitta, tässä tunnelmia koulumatkalta!

Koulumatka alkakoon! :) Olemme pihatiellä valmiina lähtöön.

Pihatie ja naapurin kisuliini

Koululainen kävelee reippaana

Lapset ovat nimenneet tämän tien koirankakkatieksi, sillä usein tältä tieltä löydämme jonkin koiran jätöksen. Usein omistajat koraavat ne kyllä pois, mutta kuitenkin pitää olla silmä tarkkana ettei yhtäkkiä sitten löydä kengänpohjasta yllätyksiä. Täällä koirilla ei ole puskia joka paikassa, joten minkäs he sitten tarpeilleen mahtavat? (Ja kyllä, olemme koulumatkalla nähneet sen kun eräs koira pissasi auton kulmaan!)

Jollakulla on jäänyt postit lukematta :)

...ja jollakulla toisella on jäänyt hattu puskannokkaan.

Saavumme pian Avenida de Finlandialle

Kukkuluuruu!

SE VENDE - myynnissä. Näitä kylttejä näkyy aika paljon. Asunnon ostajalla olisi, mistä valita.

Tuonnepäin menemme - siellä on koulu. Itse olen katsellut taustalla olevaa vuorta sillä silmällä - aion ainakin jonkun kukkulan vielä täällä valloittaa kunhan päivät hieman viilenevät.

Sadettajat työssään. Elokuussa ei Fuengirolassa sada juuri yhtään.

Kukkia, joita 4v tyttäreni usein pysähtyy katselemaan.

Avenida de Finlandia kulkee "junakadulta" eli Avenida Jesus Santos Reiniltä koulun kulmille Los Pacosiin.

Saavumme Los Pacosin alueelle.

Hedelmäkauppa Los Pacosissa

Panaderia - leipomo. Los Pacosissa on moni kyltti kirjoitettu myös suomeksi. :)

Läheltä lukiota

Liikenneympyrä, josta käännytään Avenida de Finlandialta Calle Jose Salikille - tielle jossa koulu sijaitsee.

Calle Jose Salik - koululaisille tuttu tie

Minä aina kurkin kun koululaiset kävelevät ohi. Jos vastaani tulee jokin toinen koira, kerron sille että täällä vartioin minä.

Perillä ollaan! Aurinkorannikon suomalainen koulu - Colegio Finlandes. Mukavaa koulupäivää lapsille!
(Julkaisen tässä kuvan kesältä, sillä koulun pihalla olevat ihmiset eivät välttämättä halua esiintyä blogissani. )

Rakastan tavallisia sunnuntaita, sellaisia jossa olisi sopivasti aikaa. Sellaisia, jotka eivät kokonaan täyty kotitöistä ja muista viikon mittaan kertyneistä rästihommista. Sellaisia, joissa voisi huolehtia jokaisen tavallisen ihmisen perustarpeista - syömisestä, levosta ja liikunnasta. Sellaisia, joissa ei kenenkään tarvitsisi olla erityisen murheissaan. Tuntuu, että ruuhkavuosina sellaiset tavalliset sunnuntait ovat liian harvassa.

Mutta nyt meillä oli ihan tavallinen sunnuntai. Kotoilimme koko päivän.

Uutisia ja ruoanlaittoa

Aamusta lueskelimme uutisia (Cheek ja 80 000 katsojaa!) ja surffailimme omiamme. Pakko oli soittaa nostalgisessa hengessä Timantit on ikuisia, kuten stadionillakin oli tehty. ;)

Lapset pelailivat wiillä Super Mariota. Kävin tyttärieni kanssa lähikaupassa ostamassa kananmunia ja vaniljajäätelöä. Valmistin ruokaa ja tyttöjen kanssa leivoimme kaura-omenapiirakkaa.

Lounastimme ja söimme lämmintä piirakkaa kera vaniljajäden. Sen jälkeen lapset leikkivät legoilla, ja minä siinä sivussa levittelin heille aurinkorasvaa.

Uima-altaalla

Suuntasimme altaalle uimaan ja aurinkoa ottamaan. Lapset vuoroin riitelivät ja vuoroin leikkivät altaalla, ja minä siinä neuvomisen ja riitojen ratkomisen lomassa mietin että olemmeko me ihan yhtä melukylän perhettä. Onneksi asummekin Espanjassa, sillä tänne mahtuu ääntä, mutta silti, millähän saisimme volyymiä pienemmälle? Tosin oli lähistöllä toinenkin äänekäs perhe -- ja kielenä oli suomi. He olivat iäkkäämpiä eikä heillä ollut pieniä lapsia. He huutelivat parvekkeelta kaikennäköistä ja mietin, että heitä ei selvästikään haittaa jos joku kuulee heidän asioista, kuten keskinäisistä sanaharkoista tai puheluista Suomeen.

Mietiskelin siinä, että taitavat espanjalaiset olla vähemmistönä tässä altaalla keskellä päivää. Paikalla taisi olla suomalaisia, ruotsalaisia ja brittejä. Minun on vaikea sanoa, ketkä heistä on pidempiaikaisia asukkeja ja ketkä ovat viikkovuokralaisia. Päiväsaikaan espanjalaisia tuntuu näkyvän enemmän pihatiellä juttelemassa toisille paikallisille koiran kanssa tai lastenlapsia työntelemässä lastenrattaissa. Muut kuin isovanhemmat varmasti käyvät töissäkin. ;) Illalla myöhään tuntuu, että espanjalaisia on kyllä joka paikassa. 

Siirryin altaaseen itsekin ja pidin lapsille uimaopetusta - eli lähinnä seurasin kun he uivat luokseni ja toiselle puolelle allasta. Hienosti edistyy, pinnalla pysytty matka pitenee koko ajan! Lopulta polskuttelu alkoi pikkuhiljaa käydä työstä ja siirryimme suihkun kautta sisään.

Valmistin kasvissosekeittoa. "Äiti, tämä ei ole niin vaaleaa kuin normaalisti, äiti, tämä maistuu erilaiselle", tuumaili vanhin lapsistani. Minun oli pitänyt muuttaa vakioreseptiäni, sillä täältä ei ihan samoja vihannessekoituspusseja saa. Hyvää siitä silti tuli.

Lenkillä

Päätin, että tänään vihdoin lähden juoksulenkille. Lyhyt 5km lenkki riittäisi, onhan ulkona vielä +26-28c. En oikein tiedä vielä muista hyvistä lenkkipoluista kuin rantakadun, joten sinne suuntailin. Siellähän espanjalaisia tuntui olevan. Kello 20 ja täysi meno päällä rannalla. :) Vastaan tuli myös useita muita juoksijoita.

Illalla nukkumaan

En lakkaa ihailemasta lasten mielikuvitusta. Kaksi vanhempaa lastani nauroivat ja juttelivat omia mielikuvitusjuttujaan pitkin iltaa. Heillä oli niin hauskaa, että poika pyysi päästä isosiskon luo yökylään. Sovimme, että hän pääsisi kunhan saan kuunnella että he todella käyvätkin nukkumaan. Niin he kulkivat yläkertaan nauraen ja höpöttäen. Ajattelin, että tämä kaukana oleminen vahvistaa heidän sisarussuhdettaan. Muutaman kerran koputtelin oveen ja sanoin että nyt nukutaan, ja sitten tulikin hiljaista.

Iskän vuoro oli nukuttaa nuorinta lastamme. Kuulin, kuinka hän höpötti omia juttujaan iskälle, Lintsin merirosvolaivoista ja sen sellaisista.

Kaikilla hyvä mieli. Perheellä hyvä olo. Näitä lisää. Eivät nämä ole itsestään selvyyksiä, kenellekään. Kaikilla meillä, tavallisilla ihmisillä, on asiat keskimäärin aika rempallaan ja usein sunnuntaissakin menee jokin pieleen - eikö niin?

Siispä: Eläköön, tavallinen sunnuntai. Kiitos, että meillä oli sellainen.

Sohailin linna

Fuengirolan hiekkarannan länsipuolella kohoaa 38m korkea kukkula, jonka laella on Sohailin linna, Castillo Sohail. Kukkulan juurella virtaa Fuengirola-joki.

Linna on rakennettu vuonna 956jKr. Se rakennettiin alunperin kaupungin puolustamiseksi, ja on sittemmin joutunutkin toimimaan puolustustukikohtana useisa sotaisuuksissa 1500-1800-luvuilla. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Fuengirolan kaupunki osti linnan ja on kunnostanut sitä. Nykyään linnassa järjestetään useita tapahtumia, kuten Fuengirolan kaupungin festivaalit, olutfestivaalit ja keskiaikaiset markkinat.

Ensimmäiset Fuengirolan tapahtumista, joissa me kävimme koko perheellä, olivatkin juuri Fuengirolan keskiaikaiset markkinat Sohailin linnalla.
 

Keskiaikaiset markkinat & Sohailin linna

Tunnelmaa, purtavaa ja nähtävää keskiaikaisilla markkinoilla

Markkinat kestävät muutamia päiviä ja alkavat klo 19 ja jatkuvat aina klo 02 saakka. Menimme sinne ajoissa, jo klo 19.30 tienoilla. Silloin siellä oli vasta vähän väkeä, mutta lähtiessämme klo 21 jälkeen väkeä oli paikalla runsaasti. Meistä oli mukavaa, että saimme liikkua perheellä vapaasti linnan alueella katsellen kojuja. Lukemamme mukaan markkinoilla olisi mahdollista seurata keskiaikaisten käsityöläisten toimintaa sekä kuulla musiikkia ja osallistua työpajoihin. Ehkä niitä järjestettiin myöhempään aikaan, sillä me emme nähneet muita ohjelmanumeroita kuin kahden ihmisen näytöksen, jossa he riitelivät jostain espanjaksi (emmekä tietystikään ymmärtäneet siitä mitään). :)

Keskiaikaisilla markkinoilla oli kuitenkin mukava ja leppoisa ilmapiiri. Kukaan myyjistä ei ollut liian tungetteleva, vaan saimme katsella kaikkea aivan rauhassa. Myyntikojuja oli useita kymmeniä linnan porttien sisällä sekä ylätasanteella heti linnan ulkopuolella. Tarjolla oli mm. erilaisia käsitöitä, mausteita, leivonnaisia sekä ruokaa. Suuri osa myyjistä oli pukeutunut keskiaikaiseen asuun.

Tässä muutamia kuvia ruuista. Plussaa kauniista esillelaitosta! Me uskaltauduimme syömään mustekalarenkaita sekä perunalla ja lihalla täytettyä omelettia.

Mereneläviä ja lihaa

Mielenkiintoinen grilli ;)

Mausteita

Kaakaopapuja

Mustekalaa keittymässä

Tekemistä lapsille markkinoilla

Fuengirolan keskiaikaiset markkinat ovat koko perheen tapahtuma. Lapsille oli järjestetty myös omaa viihdykettä; oli polkupyörällä toimiva karuselli sekä poniratsastusta. Seurasimme karusellia jonkin aikaa. Aluksi näytti että siihen ei menisi kukaan, kun kyseessä oli vain satuloita karusellissa. Kun jotkut lapset menivät kuitenkin viimein menivät siihen niin sen jälkeen karusellilla oli runsaasti käyttöä - näillä satuloilla nimittäin sai hyvät vauhdit! Myös poneja oli liikkeillä jatkuvasti.

Poikani piti erityisesti jouskareita ja torvia myyvistä kojuista. Hän ostikin puisen jouskarin, jonka ammuksissa on onneksi pehmeät muovipäät. Jälkeenpäin hän kyseli milloin markkinat olisivat seuraavan kerran ja sanoi, että haluaisi mennä uudelleen ja tehdä lisää ostoksia.

Jouskaria shoppailemassa

Meillä oli mukava ilta markkinoilla! Emme malttaneet olla kurkkaamatta muurin yli kaupungille, vaikka se vaatikin noin metrin verran kiipeämistä muurin kapealle tasanteelle. Linnalta lähtiessä katselimme, kun jotkut ylittivät köysiratasta pitkin Fuengirolan jokea. Rantakatua pitkin kävellessä huomasimme, kuinka koko kaupunki sykki. Minua lämmitti syvästi erityisesti kaksi näkymää: ensinnäkin koko suvun grillaushetket rannalla sekä rantakadulla kävelevät mummoporukat. Ihanaa jos ihmisen ei tarvitse olla yksin, niin nuorena kuin vanhanakaan! <3

Näkymät linnalta yli kaupungin

Kaksi viikkoa sitten tuli hikinen urakkamme valmiiksi. Se alkoi muutolla ja tavaroiden varastoinnilla ja jatkui jatkui paperibyrokratialla pakkaamalla vajaa 200kg tavaraa 10 laukkuun, jotka lähtisivät suoraan lennolle mukaan. Päätin, että näissä kymmenessä laukussa saisi olla tavaramäärämme yläraja, sillä rahti tuntui olevan melko kallista puuhaa. Mukaamme tuli vaatteiden lisäksi legoja ja muita tärkeimpiä leluja, pyöräilykypärät, yksi potkulauta, starttipaketti mausteita, petivaatteet, neulaa ja lankaa, lakanoita, läppärit ja muu elektroniikkka, juustohöylä ja Fiskarsin veitsi ja muutama muutama muu keittiöväline, DVD:itä, suomenkielisiä kirjoja ja niin edelleen.  Juhla Mokkaa ei mahtunut kuin yksi paketillinen mukaan.

Oli aikamoinen työ punnita ja säätää laukkuja niin että niissä oli maksimimäärä tavaraa ja painoa kussakin max 20kg. Parhaimmasta päästä laukkuja olivatkin Pelican-itsepalveluvarastosta ostetut pahvilaatikot, jotka lopulta teippasin kunnolla kiinni. Jännitin myös, että joudunko lasten kanssa perillä Malagassa menemään junalla Fuengirolaan jos emme mahtuisi vuokra-autoon tavaroidemme kaveriksi. ;) Varaamamme Citroen Berlingo kuitenkin armahti meitä poloisia ja me pääsimme kotiimme samalla kyydillä.

Tässä kuva meistä ja tavaroista lentokentällä (mieheni toimi kuvaajana).

Kotiutuminen vuokrakotiimme

Muutto oli kuluttava, ja olimmekin erittäin onnellisia siitä että pääsimme melkein heti tultuamme menemään omaan vuokrakotiimme emmekä esimerkiksi väliaikaiseen kotiin, josta lähtisimme etsimään sopivaa asuntoa. Ensin kävimme vain ystävällisen kiinteistövälittäjämme luona, jonne tuli myös madridilainen vuokraisäntämme. Menimme kaikki yhdessä kotiimme katsomaan paikat. Vuokraisäntämme oli tarkan markan mies ja oli listannut kaikki huonekalut, lamput ja muut tavarat ja kävi ne kanssamme läpi. Hän ei puhunut englantia emmekä me espanjaa, mutta kiinteistönvälittäjämme tulkkasi meille. Parin tunnin päästä virallisuudet olivat ohi ja me pääsimme laittamaan tavaroitamme paikoilleen. Onpa nopeaa muuttaa sisään kun asunto on täysin kalustettu! Muutaman päivän kuluttua kutsuimmekin seinänaapurissa asuvan hieman vanhemman suomalaisen pariskunnan meille kahville.

Asuntomme osoittautui hyväksi valinnaksi (tai hyväksi tuuriksi). Vuosi sitten tehty täysi remontti, ilmalämpöpumput joka huoneessa, hyvä kalustustaso aina mopista sähkövatkaimeen asti, aidattu piha-alue, suhteellisen hyvä sijainti...valmis nettiyhteys! Nämä eivät ole itsestään selvyyksiä - oikeastaan asumisessa tuntuu ettei mikään ole itsestään selvyys täällä Espanjassa. :) Negatiivisista asioista mainittakoon, että seinät ovat kuin paperia - jos joku kävelee viereisen asunnon portaita niin en tiedä tuleeko ääni meiltä vai heiltä. Parkkipaikat ovat kamalia, aivan liian pieniä. Mutta se ongelma ei ole pelkästään meidän taloyhtiöllä, vaan koko kaupungilla. Harvassa ovat autot joissa ei ole naarmuja.

Etukäteen minua jännitti eniten tämä meidän taloyhtiön uima-allas, koska siinä matalin kohta on n.130cm, eivätkä lapsemme ole täysin uimataitoisia vielä. Tämä huoli päättyi siihen kun laitoin nuorimman uimaan Speedon kellukeuikkareilla eli "taikauikkareilla"; hänestä tuli kertaheitolla vesipeto kun hän pysyy pinnalla. Isommat joutuvat uimaharjoituksiin, mikä on pelkästään hyvä. Jos laiskottaa niin voivat käyttää kellukkeita.

Perheenä Fugessa

Fuengirola on osoittautunut hyväksi paikaksi asua. Yksisuuntaiset tiet ja yleisesti tiiviimmät tilat vaativat totuttautumista, mutta muuten täällä on helppoa olla ja elää. Samoin byrokratiaa riittää täälläkin, ja byrokratian sekä muiden järjestelyiden merkeissä ovat nämä kaksi viikkoa pääsääntöisesti kuluneetkin.

Jos näitä alun tottumiskysymyksiä ei oteta huomioon niin muuten täällä on kyllä mukavaa. :)  Espanjalaiset ovat mukavia ihmisiä. Heille sopii se, että puhumme omalaatuista kieltä joka koostuu muutamasta espanjan sanasta ja sitten englannista tai tarpeen vaatiessa käsimerkeistä. Äitinä minusta tuntuu hyvälle, että isovanhemmat hoitavat paljon lapsenlapsiaan ja rannallakin näkee usein monta sukupolvea yhdessä.

Kaupasta saa ruokaa ja se on keskimäärin edullisempaa kuin Suomessa. Se mitä ei löydy paikallisesta supermarketista, löytyy todennäköisesti suomikaupasta. ;) Suomikaupoista löytyvät niin ruisleivät, salmiakit kuin fariinisokerit, mausteet kuin kaurahiutaleetkin - ja paljon muuta. Mutta jos tulet käymään niin tuotko mukanasi ruisleipää ja juhlamokkaa, kiitos? Ne ovat kuitenkin suomikaupassa kalliimpia niin että niillä lähinnä herkuttelemme.

Ravintoloita on joka lähtöön, mutta etsimme vielä sitä lemppariamme - sellaista, jossa saisi hieman ravitsevampaakin ja vähemmän rasvaista ruokaa. Vaikka kyllähän rantakadulla olevan ravintolan kolmen ruokalajin menu (12,90€ koko setti) on välillä ihan OK, samoin 4€ päivän lounas lähiravintolassa. =)

Terveisiä lapsiltamme

Terveisiä lapsiltamme (4v, 6v, 8v). He ovat olleet mitä ihanimpia matkakumppaneita! Hienosti ovat sopeutuneet. Toki he riehuvat joka paikassa minkä ehtivät kun menemme hoitamaan virallisia asioita, mutta sitä he osaavat tehdä Suomessakin. Jos kaupassa kuuluu meteliä niin se voi hyvinkin olla meidän 4v. joka ei haluakaan enää tehdä yhteistyötä vaan väsy-tylsistyneenä joko ryömii (!) lattialla tai juoksee isoveljensä kanssa kilpaa.

Poika sanoi joskus haluavansa mennä Suomeen voidakseen mennä sienimetsään. Ymmärrän häntä hyvin tässä asiassa, sillä täällä ei paljon sieniä kasva, eikä edes vehreää metsääkään. 4v tyttö sanoi että täällä on kivaa, ja mukavinta on uiminen. 8v on saanut koululta kavereita eikä hänellä ole minkäänlaisia ongelmia olla täällä. Ystäviä ja sukulaisia toki muistelemme kaikki täällä ja toivotamme teitä sydämellisesti tervetulleeksi käymään meillä!