Vuosi sitten olimme saapuneet Espanjaan ja asuneet Espanjan kodissamme muutaman päivän. Olimme muutosta väsyneitä, mutta helteen hellimiä.
 |
| Mijas Pueblo, Aurinkorannikon helmi |
Nyt on jälleen elokuu. Nyt on toisten vuoro muuttaa Espanjaan ja viedä lapsiaan Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun. On toisten vuoro viettää välivuotta, palata talviasuksi tai asettua lopullisesti Aurinkorannikolle.
Meidän elämämme jatkuu Suomessa, pääkaupunkiseudun maalaisalueella 76 vuotta vanhassa talossa, jonka ostimme Espanjan vuoden aikana.
 |
| "Uuden vanhan" kotimme patiolla oleilu on ollut minulle ja miehelleni tänä kesänä harvinaista herkkua. |
Paluumuuttajan kulttuurishokissa
Paluumuuttajan kulttuurishokkini ei ole niinkään liittynyt suomen kieleen ja suomalaisiin, vaan uuteen elämisen muotoon kotimme ja suuren pihamme kanssa, Suomen kesän intensiteettiin, kylmään ilmastoon sekä kalliisiin ruokaostoksiin. Vaikka maalla on hiljaista niin kaikkea on yhtäkkiä taas niin paljon. On muutto, remontti, palkkatyön aloitus, nuorimman lapsen päivähoidon aloitus, täytettäviä papereita, tuttuja, sukulaisia, kesän juhlia. Olo on usein kuin etanalla moottoritiellä.
Kiitos Espanjalle, kiitos vuorotteluvapaalle
Ystävät ja kollegat kysyvät, mitä piditte Espanjasta. Vastaan, että pidimme ja suosittelemme muillekin välivuotta pitäville.
Aurinkorannikon ilmasto sekä koulu saavat suurimmat kiitoksemme. Olen valtavan kiitollinen myös siitä, että saimme Costalla asuessa useita uusia ystäviä. Ystäviä, jotka jakavat kanssamme samoja arvoja - niitä, missä materialla ja titteleillä ei ole suurta merkitystä. Tärkeämpiä ovat aika, onni, perhe, ystävät, sekä tietysti terveys ja hyvinvointi.
Aurinkorannikko avarsi paitsi espanjalaisten, myös muiden kansallisuuksien sekä siellä asuvien suomalaisten vuoksi. Suomalaisia kohtasimme kaikista yhteiskuntaluokista, aina kerjäläisistä julkkiksiin. En olisi ikinä Suomessa kohdannut niin monenlaisia suomalaisia vuoden aikana.
Vuosi oli meille hyvä aika Espanjassa. Kiitos siis Espanjalle ja kiitos vuorotteluvapaalle.
Kiitos Epanjatar-blogini lukijoille - ja hei hei!
Kiitos jokaiselle teistä, jotka olette käyneet lukemassa blogiani. Teitä lukijoita on ollut tähän mennessä noin 7000, ja teitä käy täällä vaikken ole blogia kesän aikana ehtinyt päivittää. Se rohkaisee minua sekä leipätyössäni että kiinnostuksessani kirjoittamiseen.
Päätän Espanjattaren blogini tähän. En kuitenkaan sulje sivustoani, sillä alun perinkin kirjoitin sen sillä tarkoituksella että se jää muistoksi verkkoon ja mahdollisesti pieneksi avuksi Espanjaan muuttaville. Haaveenani on jatkaa säännöllistä kirjoittamista vielä joskus, sillä kirjoittaminen puhdistaa mieltä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole sen aika.
Kiitos ja adios! <3
